Vieraskynä: Suomi yli sata – missä on lääkäri?

 

Sir Luke Fildesin kuuluisassa maalauksessa The Doctor kuvataan hämyinen huone, jonka keskiössä ovat sairas lapsi ja lapsen vuoteen äärellä lääkäri, joka näyttää miettivän mitä voisi lapsen hyväksi tehdä. Fildesin teos on vuodelta 1887, jolloin lääkärillä on paljon vähemmän toimivia hoitokeinoja käytettävissään kuin meillä 130 vuotta myöhemmin. Ja kuitenkin – lääkärin työn ydin ei ole muuttunut miksikään samana aikana.

Vuonna 1887 itsenäinen Suomi oli vielä pelkkä päiväuni eräiden – usein ruotsinkielisten – intellektuellien mielissä. Tänä vuonna Suomi täyttää sata vuotta ja sen kunniaksi monet ovat esittäneet visioita siitä miltä Suomi näyttää toisen vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Kovin kauas toiselle vuosisadalle ei kukaan ole vielä uskaltanut kurkistaa.    

Eräs toistuva visio on ollut työn muuttuminen ja joidenkin ammattien, esimerkiksi lääkärien tarpeen olennainen väheneminen digitalisaation ja tekoälyn myötä. Väitän, että näiden näkyjen taustalla on ainakin osittain harhainen näkemys siitä, mistä lääkärin työssä on olennaisesti kysymys. Tieteen ja teknologian kehitys ovat toki jo nyt muuttaneet lääkärin työtä ja tuoneet jokapäiväiseen käyttöön välineitä, jotka ovat helpottaneet ja tarkentaneet diagnostiikkaa ja hoitoa. Tämä kehitys tulee epäilemättä jatkumaan, ja esimerkiksi radiologiassa ja patologiassa lääkärin toimenkuva voi muuttua totutusta radikaalistikin.

Potilaat ovat kuitenkin edelleen potilaita, ihmisiä kipuineen ja murheineen. Nettikonsultointi ja -terapia toimivat rajatusti joissakin tapauksissa, mutta, Tommy Tabermanin sanoin, ”ihminen tarvitsee ihmistä / ollakseen ihminen ihmiselle /ollakseen itse ihminen”.

Michael Balint esitti jo vuonna 1955 idean ”lääkäristä lääkkeenä”, ja viime vuosikymmenien tutkimus ns. plasebovaikutuksesta on vahvistanut sen, että hoitosuhteella on paljonkin väliä. Terminologia hämmentää, mutta tässä ”plasebovaikutus” ei viittaa tutkimuksen plaseboryhmään vaan kliinisessä työssä ilmeneviin myönteisiin vaikutuksiin, jotka johtuvat hoitosuhteesta ja hoidon kontekstista. Ne eivät ole ”lumetta” vaan oikeita ja mitattavia ilmiöitä joista tiedetään paljon. Esittelen seuraavassa kaksi esimerkkiä tutkimuksista, jotka eri tavoin osoittavat todeksi hoitosuhteen merkityksen.

Italialaisessa tutkimuksessa (Amanzio et al. 2001) oli 278 potilasta, joilla kaikille oli tehty rintakehän alueen leikkaus. Operaation jälkeistä kipua hoidettiin tavanomaisilla lääkkeillä mutta satunnaistetusti kahdella eri tavalla. Ensimmäisessä tilanteessa lääkäri ruiskutti lääkkeen potilaan laskimokanyyliin ja kertoi samalla, mitä lääkettä potilas sai. Toisessa tilanteessa verhon takana oleva infuusiopumppu annosteli saman annoksen lääkettä, mutta potilaalle ei kerrottu juuri silloin mitään. Kaikilla neljällä tutkitulla lääkkeellä tulos oli sama: verhon takaa annosteltuina lääkkeet vaikuttivat olennaisesti heikommin. Kukaan ei siis saanut plaseboa, mutta lääkärin läsnäolo sekä hänen sanansa ja eleensä aiheuttivat voimakkaan vaikutuksen kivun kokemukseen.

Tuoreessa ruotsalaisessa tutkimuksessa (Faria et al. 2017) tutkittiin lääkkeen antamiseen liittyvän informaation vaikutusta ahdistuneisuushäiriöpotilailla. Kaikki potilaat saivat essitalopraamia, mutta siihen liittyvä informaatio vaihteli. Osa potilaista sai tavanomaisen lääkeinformaation, mutta toisille sanottiin heidän saavan ”aktiivista lumelääkettä”, jolla on vastaavia sivuvaikutuksia kuin essitalopraamilla. (Tutkimusasetelma herättää luonnollisesti kysymyksen siitä, oliko oikeutettua, että osalla tutkittavista valehdeltiin lääkkeestä. Psykologisessa tutkimuksessa asetelma on yleinen, ja tiedeyhteisö onkin määritellyt kriteerejä tällaisiin tilanteisiin). Tavanomaisen informaation ryhmässä hoitovaste oli kolminkertainen ja efektikoko kaksinkertainen verrattuna väärän informaation ryhmään. Essitalopraamin vaikutus liittyi siis vahvasti lääkkeen annon yhteydessä annettuun informaatioon.

Sanoilla on siis väliä ja hoidon kontekstilla on väliä. Ja vaikka lääkärin työkalut tulevat varmasti muuttumaan, kun Suomi käy toiselle vuosisadalleen, lääkärilläkin on edelleen väliä.

Viitteet saa tarvittaessa kirjoittajalta.

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.