VIERASKYNÄ: SUOMEN HUONOIMMAT MANUT

Suomen Medisiinariliitto, lyhyesti SML, tuttaville Smälli. Toimittuani kaksi viime vuotta LKS:n SML-edustajana siirryin tänä vuonna Medisiinariliiton puheenjohtajan rooliin. Smällissä oppii paljon Suomen tulevien lääkäreiden koulutuksesta, ja useimmiten saa olla tosi iloinen ja ylpeä siitä, että opiskelee Helsingissä. Sitä nimittäin huomaa, että meillä on moni asia tosi hyvin. Helsingin lääkiksessä on fiksusti toteutettuja kursseja, kivoja ja osaavia opettajia sekä toimivia käytäntöjä (tämä ei ole sarkasmia, jotkut jutut meillä oikeasti toimii!). Välillä kuitenkin ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Voimakkaimmin tämä tulee esille amanuenssiharjoitteluissa, joiden suhteen muissa kaupungeissa menee nimittäin paljon paremmin kuin meillä.

Suurimmat erot amanuenssuureissa eri kaupunkien välillä löytyvät manupalvelua koskevista rajoituksista ja säännöistä. Helsingissä joustoa manujen suoritusmenetelmissä on ehdottomasti vähiten. Yksi iso ero on se, että kollegamme Turussa ja Kuopiossa saavat tehdä puolipäiväisiä, kurssiaikaisia manuja. Se tarkoittaa siis mahdollisuutta toimia osa-aikaisena amanuenssina lukukauden aikana, samalla, kun suorittaa klinikan kursseja.

Tämän lisäksi Tampereella ja Turussa tiedekunnat hyväksyvät myös täysipäiväisestä harjoittelusta alle kuukauden mittaisia pätkiä: Tampereella lyhin mahdollinen amanuenssipalvelu on kolme viikkoa, Turussa taas kaksi. Käytäntö mahdollistaa siis manut esimerkiksi sen klassisesti hieman liian lyhyen kolmen viikon joulu- tai blokkiloman aikana.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, milloin ja kuinka pitkiä manuja opiskelijat saavat tehdä. Paljon vaikuttaa myös se, miten amanuenssipaikat jaetaan, eikä meillä tässäkään suhteessa ole kehuttavaa. Oulussa tiedekunnan paikat jakaa kandiseuran nimittämä manuvirkailija. Jaossa otetaan kurssiaseman ja opintomenestyksen lisäksi huomioon myös se, jos tekee hakemaansa klinikkaan tutkimusta, esimerkiksi syväreitä. Meidän hakuprosessissammehan tätä ei oteta millään tavalla huomioon, eikä opiskelijalla ole mitään mahdollisuutta osoittaa omaavansa erityistä kiinnostusta tiettyyn alaan.

Jokainen, joka parhaillaan odottelee tiedekunnan silmänräpäyksessä valmistuvia amanuenssipaikkajaon tuloksia (tämä nyt oli sitä sarkasmia) on varmaan kanssani samaa mieltä siitä, että vaikkapa LKS:n hallussa oleva sähköisesti toteutettava manupaikkajako ei ainakaan voisi tilannetta huonontaa. Määritellyllä, avoimella algoritmilla pyöräytettävä, nettilomakkeen kautta täytettävä paikkajako voitaisiin ihan realistisesti toteuttaa ja julkaista parissa päivässä.

Suomen Medisiinariliiton hallitus aikoo pitää tänä vuonna ääntä manuista, muun muassa organisoimalla ja alustamalla tapaamisia tiedekuntien edustajien kanssa. Helsingillä ei ole tässä asiassa kuin voitettavaa. Opitaan siis muiden kaupunkien kollegoiden kokemuksista, ja vaaditaan manujen suhteen parempaa myös meidän tiedekunnaltamme, niin suoritus- kuin paikkajakokäytäntöjen puolesta. Stadin lääkiksessä on nimittäin tällä hetkellä surkein amanuenssitilanne koko maassa.

Inari Natri

L3, SML:n pj 2017

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.