VIERASKYNÄ: HYVÄNTAHTOISUUS ON VAHVUUS

Puhelin hälyttää kalenterimerkinnän muistutuksena, nyt pitää kiiruhtaa, että ehtii hypätä bussiin… Mutta mitä nyt, joku nyyhkyttää surullisena yksin pöydässä? Ei näytä tutulta henkilöltä, mutta on pakko pysähtyä ja mennä kysymään mikä on hätänä. Puhelin piippaa uudestaan, mutta väliäkö sillä, lähetän nopean viestin ja siirrän menoa, tämä on tärkeämpää. Kuuntelen rauhassa huolenaiheet ja pyrin lohduttamaan ja kannustamaan. Niin se suru hälvenee ja kaikki kääntyy hiljalleen parempaan suuntaan. Molemmat ovat iloisempia ja päivä jatkuu mukavammin eteenpäin. Hyväntahtoisuus ei vaadi monesti paljoa, mutta sillä voi saavuttaa hyvinkin paljon.

Mediassa korostetaan monesti sitä kuinka kukaan ei enää auta. Jotkut eivät välitä, mutta kyllä hyväntahtoisia auttavaisia ihmisiä on edelleen paljon. Riippuu tietysti tilanteesta, mutta uskon että pääasiallisesti suomalaiset ovat auttavaisia ja hyväntahtoisuus on voimissaan.

Mieleen tulee parin vuoden takainen maantieteen metodikurssi, jossa kävimme pudottelemassa kirjekuoria maahan ympäri Helsinkiä tarkoituksena tutkia palautusprosentteja eri alueilla. Yllättäen alueellisia eroja ei juuri ollut ja melkein kaikki kirjeet saapuivat lopulta perille, vaikka paikoitellen postilaatikolle oli pudotuspaikalta pitkä matka.

Taannoin oli erittäin kiva havaita omin silmin, miten hyväntahtoisia ihanat lääkiksen opiskelijat ovat. Auttavaiset opiskelijat pitivät huolta äkillisistä kivuista kärsineestä opiskelijasta. He tarkistivat, että kaikki on kunnossa, ja pitivät seuraa niin pitkään kuin se oli tarpeen. Suuri kiitos ihanille hyväntahtoisilla opiskelijoille! Huolehtivaisena saatoin vielä hänet turvallisesti kotiin ja varmistin viesteillä, että kaikki oli kunnossa.

Miksi nähdä vaivaa toisen takia? Miksi ei, kysyisin vastineeksi. Tuntui huojentavalta kuulla hyviä uutisia kivuista kärsineen potilaan hyvästä voinnista, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään hengenvaarallinen juttu. Ja toisaalta epätieto olisi ollut musertavaa, jos en olisi ollut mukana seuraamassa tapahtunutta loppuun asti.

Onnettomuuksissa on velvollisuus auttaa, mutta miksi ei auttaisi muissakin asioissa? Jos voin jotenkin auttaa tai piristää toista, niin miksi jättäisin sen tekemättä? Pyrin aina auttamaan, jos vain mahdollista. Iloisempana esimerkkinä oli kiva huomata, miten väsynyt opiskelija piristyi, kun annoin hänelle karkin. Sattui sopivasti olla karkkipussi laukussa, joten miksipä ei? Iloinen hymy lämmitti mukavasti mieltä, kun kuljin päivän mittaan myöhemmin hänen ohitse.

Hyväntahtoisuus on erityisen tärkeää työelämässä, jossa kiireet ja paineet voivat aiheuttaa stressiä. Hyväntahtoisuus auttaa rakentamaan verkostoja ja luomaan positiivista yhteisöllistä ilmapiiriä. Pienilläkin teoilla on merkitystä. Eräs johtaja totesi hyvän ilmapiirin rakentuvan pienistä teoista ja kohtaamisista.

Täytyy sanoa, että on ihan erilaista tulla aamulla väsyneenä kylmästä ilmasta taloon, kun niin monet moikkaavat, hymyilevät tai vilkuttavat kauempaa. Tuntuu hyvältä, kun pystyy auttamaan toista ja nähdä miten positiivinen vaikutus sillä on. Se puolestaan piristää omaa mielialaa. Ja tuntuu hyvältä, kun tietää, että voi pyytää apua tai palvelusta tarvittaessa.

Skotlantilainen filosofi David Hume nosti hyväntahtoisuuden tärkeimmäksi hyveeksi. 300 vuotta myöhemmin hyväntahtoisuudella on entistäkin suurempi merkitys maailmassa. Ja on kiva huomata, että hyväntahtoisuutta arvostetaan. Tuntui hyvältä saada vuoden opetushenkilön tunnustus. Lämpimät kiitokset ihanille ja mahtaville, lääkiksen opiskelijoille ja LKS:lle!!!

 

Teemu Masalin, Vuoden opetushenkilö 2017

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.