Vieraskynä

vieraskynaSen piti olla aivan tavallinen tiistai. Patologian ryhmäopetusta, lounasta Raviolissa, salille Unisportille, tenttiin lukemista. Vielä luentosalin edessä ilmassa oli iloista puheensorinaa, ehkä viime viikonlopun Toogabileiden läpikäymistä. Luentosalissa tunnelma ei kuitenkaan ollut tavallinen. Vastassa oli mustiin pukeutuneita ihmisiä eikä kukaan hymyillyt, ja yksi toisensa jälkeen opiskelijatkin hiljenivät. Sinä tiistaina jouduimme vastaanottamaan uutisen kurssikaverimme itsemurhasta.

Vaikka edellä kuvatut tapahtumat eivät ole esimerkki erityisesti opiskelun aiheuttamasta uupumuksesta, nosti tuo tiistai kuitenkin jälleen kerran pintaan pitkään kyteneen huolen lääkisläisten jaksamisesta. Hyvinvointi on viime aikoina ollut puheenaiheena niin lääkisopiskelijoiden kuin lääkäreidenkin joukossa. Sekä Lääketieteenkandidaattiseura että Suomen Lääkäriliitto valitsivat vuoden 2016 hyvinvoinnin teemavuodeksi. Aihe ei ole pinnalla turhaan. Lääkäriliiton teettämän Lääkärin työolot ja terveys 2015 -kyselyn mukaan jopa 35% vastanneista lääkäreistä koki olevansa usein tai hyvin usein ylikuormittunut tai ylityöllistetty työn takia ja lähes puolet oli silloin tällöin ajatellut vakavaa työuupumusta vaarana työssään. 21% koki vakavan työuupumuksen selvänä vaarana. Lisäksi Miten suomalainen lääkäri voi 2000-luvulla -tutkimuksen mukaan lääkärien ja erityisesti naislääkärien itsemurha-ajatusten yleisyys verrattuna muuhun väestöön on hälyttävällä tasolla. Ongelmat eivät kosketa ainoastaan valmiita lääkäreitä, vaan jo lääkisopiskelijat voivat henkisesti pahoin. Erään tutkimuksen mukaan lääketieteen opiskelijat kokevat jopa enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta ja stressiä ikätovereihinsa ja muihin opiskelijoihin nähden. Miksi nuoret, joista pitäisi kasvaa hyvinvoivia lääkäreitä, eivät voi hyvin?

Syitä on lukuisia, eikä lääkisläisen pahaa oloa voi yleistää johtuvaksi stressistä tai suorituspaineista. Nämä ovat kuitenkin lääkisympäristössä yleisiä ilmiöitä, joihin on helppo tarttua ensimmäisenä. Monet meistä ovat enemmän tai vähemmän suorittajia: pitää saada vitosia tenteistä, käydä salilla, verkostoitua, näyttää hyvältä bileissä, perustaa omia yrityksiä, tehdä väitöskirjoja, lukea Lääkärilehti joka perjantai. Vaatimuksia olla ja tehdä enemmän ja paremmin tulee joka suunnalta, eikä kaikista vähiten itseltämme. Maalissa suorittajaa saattaa kuitenkin kultamitalin sijaan odottaa uupumus ja loppuunpalaminen; toisinaan voimat loppuvat jo ennen maaliviivaa ja on pakko pysähtyä, tavalla tai toisella.

Kandiseurassa hyvinvoinnin teemavuoden tavoitteena on tuoda omasta ja toisten hyvinvoinnista huolehtimisen tärkeys lääkisläisten tietoisuuteen. Kuluneen vuoden aikana on perustettu hyvinvointitiimi, saatu työkaluja stressinhallintaan Jaksaminen arjessa -luennolla ja tutustuttu itseemme kehontietoisuus-kurssilla. Muutos kohti paremmin voivaa Kandiseuraa on käynnissä. Toista ihmistä ei tunnetusti voi kuitenkaan muuttaa, joten toivoisin nyt jokaisen pysähtyvän hetkeksi ja kysyvän itseltään: Kuinka minä voin? Jos vastaus ei ole vähintään ”hyvin”, on aika tehdä jotain.

Vuosi 2016 on jo yli puolenvälin, ja niin on myös hyvinvoinnin teemavuosi. Heittäisinkin nyt ilmaan ajatuksen hyvinvoinnin edistämisen jatkamisesta teemavuoden päätyttyä. Kuten olemme saaneet kuluneen vuoden aikana todeta, hyvinvointia voi lähestyä monista eri suunnista eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Yhdelle toimii luento stressistä, toiselle taas stressin purkaminen liikkumalla. Tavoite on kuitenkin sama: että jokainen lääkisläinen ja tuleva lääkäri voisi sanoa voivansa hyvin.

Syysterveisin,

Eeva Leivo

UAV 2016

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.