Vastine: Pakinan muistolle

“Rakas Oskari! Sun jutut on vetäny mun hymyn korviin viime Qkautisissa. Oot hyvä kirjottaja, vaatii rohkeutta ja terävyyttä käsitellä lähes tabun kaltaisia asioita avoimesti ja ironisesti.”

Yllä olevaan tekstiin on helppo yhtyä. Muistan lukeneeni Oskarin ensimmäisen pakinan Q-kautisessa ja ihmetelleeni sadannen kerran sitä, miten monilahjakkaita ihmisiä lääkiksestä löytyy. Pakina ei ole helpoin tekstimuoto, sillä stereotypioiden käsitteleminen ironisesti vaatii kykyä ajatella sekä laatikon sisä- että ulkopuolelta. Humoristisia tekstejä kirjoittaessa ottaa myös aina riskin, sillä ihmisten käsitykset huumorista ovat hyvinkin erilaisia. Oskarin viimeisen jutun aikaansaamassa nettikeskustelussa osa koki, että tekstiä mauttomana pitävät ihmiset eivät olleet ymmärtäneet vitsiä. Vitsi voi kuitenkin olla samaan aikaan hauska ja tuhoisa. Itselläni on naururyppyjen vieressä toiset rypyt todisteena kaikista niistä kerroista, joina olen pakottanut itseni olemaan nauramatta hauskan neekerivitsin kuullessani. Ovelan vitsin voi siis ymmärtää, se voi jopa naurattaa, mutta se voi silti olla epäkorrekti.

Huumori on vaikea laji. Oskarin vahva itseironia tekee selväksi tekstin lähtökohdat, ja harva varmasti ajatteleekaan seksististen vitsien olevan hänen aitoja mielipiteitään. Aina kirjoittajan tarkoitusperä ei kuitenkaan korreloi teksistä välittyvään viestiin. Ideaalista olisi, että kaikesta voisi vitsailla, mutta koska elämme maailmassa, jossa ihmisillä on vahvojakin ennakkoluuloja ja -asenteita, surullinen totuus on, että harmittomiksi tarkoitetuilla vitseillä voi olla pidempikestoisia seurauksia. Myös kontekstilla on tässä suuri merkitys. Kaveriporukassa ihmiset tuntevat vitsiniekan todellisen arvomaailman, mutta julkisessa keskustelussa on vaikeampi arvioida, mikä puhujan perimmäinen tarkoitus on. Toki elämä on hieman hankalampaa, kun joutuu miettimään, mitä suustaan päästää, mutta se on pakollinen edellytys, jos haluamme tehdä olemisesta helpompaa ympärillä oleville.

Seksistisen huumorin taipumusta ylläpitää naisten epätasa-arvoista asemaa on tutkittu jonkin verran. Erilaisissa koeasetelmissa on kyetty todistamaan, että seksistisile huumorille altistuneet kokivat mm. raiskauksen uhrien tarinat epäuskottavimmiksi ja olivat herkempiä syyttämään naisia näissä tilanteissa. Näiden tutkimusten johtopäätöksissä todetaan, että seksistisen huumorin viljely yhteiskunnassa ylläpitää seksistisiä ajatusmalleja ja oikeuttaa tällaiset kommentit jokapäiväisessä elämässä. Pohjoismaat ovat sukupuolten tasa-arvon suhteen monella tapaa edelläkävijöitä, mutta töitä on vielä jäljellä. Näkyvimpinä esimerkkeinä ovat naispoliitikkojen pätevyyden jatkuva kyseenalaistaminen ja eduskunnassa ajoittain esiintyvät häirintätapaukset.

Nettikeskustelut vastaavat Kreikan varhaisten demokratioiden torikokouksia, joissa jokainen (täysi-ikäinen vapaa mies) sai tulla ilmaisemaan mielipiteensä. Niistä puuttuu kuitenkin hyvän diskurssin edellytys, toisen ihmisen kohtaaminen. Siksi nettikeskustelu harmillisen usein muuttuukin oman kannan hyökkääväksi puolustamiseksi aidon keskustelun sijaan. Emme keskustele oppiaksemme vaan vastataksemme parhaiten ja saadaksemme tykkäyksiä. Lisäksi epäoleelliset asiat nousevat keskiöön. Pakinasta syntyneessä keskustelussa muodostui nopeasti käsitys, että Oskari olisi yhdistetty viime keväisiin ahdistelu-tapauksiin, mikä on harmillista, eikä palvele kenenkään, puhumattakaan keskustelun, tarkoitusta. Tarkoitus oli ennen kaikkea herättää keskustelua, ja tämän uskoisi olevan lähtökohtaisesti hyvä asia. Liian usein ongelman, josta vahvemmassa asemassa olevat eivät kärsi, esille nostaminen kuitenkin tuomitaan.

Nettikeskusteluissa käy myös usein niin, että äänekkäimmät ottavat yliotteen määräten keskustelun suunnan. Näin käydessa monet hiljaisemmat viisaudet hukkuvat joukkoon.

Toivoisin, että tulevaisuudessakin kuka tahansa voisi avata keskustelun pelkäämättä leimausta “mielensäpahoittajaksi”. Mielensäpahoittamis-argumentti on helpoin tapa yrittää saada vasta-argumentoijan näkemykset näyttämään tyhjiltä, ja kumota koko keskustelu turhaksi.

Toinen yleinen tapa tehdä tämä on vedota sananvapauteen. Sananvapausargumenttia kuuleekin nykyään käytettävän jos minkä loukkaavien, jopa kansanryhmää vastaan kiihottavien argumenttien yhteydessä. Sananvapaus on hieno arvo, mutta sen ei voi olettaa ylettyvän niin pitkälle, että sen seuraukset rajoittavat toisten vapauksia. Se onkin ikään kuin aikuisten “Suomi on vapaa maa” -argumentti, jota käytettiin ala-asteella kun tönäistiin kaveri mutalammikkoon.

Herää kysymys, mikä oli käydyn nettikeskustelun lopullinen anti? Yliopistokoulutuksen yksi päämäärä on opettaa kriittistä ajattelua ja objektiivista argumentointia. Lääkiksessä näitä ei paljoa opeteta, eli vapaa-ajalla harrastettu keskustelu voisi tehdä meille kaikille hyvää. Oli mainitusta keskustelusta mitä mieltä tahansa, uskon useimpien yhtyvän siihen, että Oskari on lahjakas kirjoittaja, ja että kaikilla on ja pitäisi tulevaisuudessakin olla vapaus ilmaista mielipiteensä. Nämä mielipiteet on myös kyettävä haastamaan.

Jos koit tekstissä ilmaisemani mielipiteet loukkaaviksi tai suoranaisen vääriksi, ehdotan että aloitat siitä keskustelun vaikka Facebookiin. Tulen mielelläni kommentoimaan. Konsensus ei luo keskustelua, joten eri mieltä saa olla, mutta let’s keep it civil.

 

Aurora Lemma

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.