UUSI USKOMATON MEILAHTI – eli SUURI PSYKA-LÄÄKIS-KYSELY

Q-kautinen ja psykologian opiskelijoiden Kompleksi-lehti toteuttivat yhdessä kyselyn lukijoilleen. Psykalaisten Meikkuun muuton lähestyessä halusimme kartoittaa, millaisia ennakkoluuloja meillä on toisistamme, ja toisaalta miten eroamme arvomaailmoissa ja elintavoissa. Asenteet muuttoa kohtaan ovat kyselyn perusteella varsin hyvät, vaikka varsinkin lääkisläisille vaikuttaa vielä olevan mysteeri millaisia kummallisuuksia psykalaiset ovat.

 

Kyselyyn vastasi yhteensä 283 henkilöä, joista psykalaisia oli 96 ja lääkisläisiä 180. Vuosikursseista suurin vastausmäärä löytyi alemmilta kursseilta.Vastaajista naisia oli 66 % ja miehiä 32 %, mikä johtunee psykalaisten yleisestä sukupuolijakaumasta. Lääkisläisistä miesten osuus oli 41 %.

 

Kyselyssä kävi ilmi, että psykalaiset ovat lääkisläisille vielä aika tuntemattomia, kun taas psykalaisilla on jo selvempiä mielipiteitä lääkisläisistä. Lääkisläiset vastasivat selvästi useammin “neutraali/en osaa sanoa” toista alaa koskeviin väitteisiin. Lääkisläiset ovat toisaalta sellainen ryhmä, josta on muodostunut  tunnettuja stereotypioita opiskelijapiireissä, niin kuin on lääkäreistä yhteiskunnassakin. Toisaalta lääkisläiset vastasivat useammin neutraalia myös omista arvoistaan ja piirteistään, joten ehkä he olivat vain varovaisempia mielipiteiden muodostamisessa.

 

Arvomaailmaltaan psykalaiset ovat odotetusti vasemmistolaisempia kuin lääkisläiset. Sitä mieltä olivat niin psykalaiset (84 % samaa mieltä) kuin lääkisläisetkin (54 % samaa mieltä, 10 % eri mieltä). Lääkisläiset jakaantuivat vasemmisto-oikeisto-akselilla lähes tasan, kun taas psykalaisista 78 % piti itseään enemmän vasemmistolaisena. Sukupuolien välisiä eroa ei löytynyt kummankaan alan opiskelijoista. Feministejä löytyi psykalaisista myös enemmän, lääkisläisistä 22 % ei ollut feministejä, kun taas psykalaisista vain 7 %. Kummallakin alalla naiset olivat miehiä femististisempiä, mutta psykan miehet olivat myös lääkismiehiä feministisempiä. Molemmilla aloilla oltiin hyvin arvoliberaaleja, psykalaisista 92 % ja lääkisläisistä 81 %.

Kannabikselle psykalaiset ovat lääkisläisiä avoimempia. Lääkisläisistä lähes puolet (45 %) ei hyväksynyt kannabiksen käyttöä, kun taas psykalaisista sitä vastaan oli vain noin joka neljäs (23 %). Selittävänä tekijänä saattaa olla psykalaisten poikkeuksellisen korkea arvoliberaalisuus, sekä kiinnostus psyykkeen toimintaa ja tajuntaa laajentavia kokemuksia kohtaan. Psykalaisilla on myös ollut viime aikoina seminaareja, joissa on käsitelty mm. LSD:n käyttöä terapiassa eri mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Näissä seminaareissa on maalailtu varsin positiivista kuvaa tajuntaa laajentavien aineiden käyttömahdollisuuksista ja turvallisuudesta. Sen sijaan psyykelääkkeiden käyttöä psykalaiset haluaisivat rajoittaa. 76 % vastaajista oli sitä mieltä, että niitä käytetään liikaa, kun vain 11 % oli sitä mieltä että niitä ei käytetä liikaa. Lääkisläisten mielipide jakaantui kursseittain. 5. ja 6. vuosikurssien opiskelijoita yli puolet (61%) oli sitä mieltä, että  psyykelääkkeitä ei käytetä liikaa, kun sitä alemmilla vuosikursseilla näin ajatteli vain 35 %. Mielipiteen muuttumiseen vaikuttaa ehkä se, että keskustelu mediassa on tällä hetkellä kovin psyykelääkevastaista, ja vaikka vaikuttavat lääkkeet opitaankin jo preklinikassa ensimmäisinä vuosina, psyykelääkkeiden käyttöä käsitellään lääkiksessä vasta kolmantena tai neljäntenä vuotena psykiatrian kurssin yhteydessä.

 

Millaisia käsityksiä meillä on sitten toisistamme ihmisinä ja opiskelijoina? Juhliminen ja alkoholinkäyttö vaikuttaisi olevan hieman runsaampaa lääkiksen puolella niin psykalaisten kuin lääkisläisten mielestä. Vain 6 % lääkisläisistä uskoi psykalaisten juovan enemmän ja 52 % lääkisläisten. Toisaalta todella tunnollisilta vaikuttavat molempien alojen opiskelijat, vain 4 % oli eri mieltä lääkisläisten tunnollisuudesta ja 7 % psykalaisten kohdalla. Seksikkäämmät opiskelijat taitavat löytyä lääkiksen puolelta, sillä puolet kummankin alan opiskelijoista sanoisi lääkisläisiä kuumemmiksi, vaikka neutraaleja vastauksia tuli myös runsaasti molemmilta. Ehkä lääkärintakki ja stetoskooppi kaulalla nostavat kuumuuspisteitä?

 

Stereotypiat alojen välillä vaihtelevat selvästi. Psykalaiset tuntuivat olevan lääkisläisille hieman mystisiä tälläkin alueella, vaikka toisaalta paikkansapitäviäkin piirteitä keksittiin. Lääkisläisten keskuudessa vallitseva ajatus psykologiasta naisvaltaisena alana onkin tilastojen valossa täysin oikeutettu. Myös kyselyssä esiinnoussut käsitys kasvissyönnin yleisyydestä pitää paikkansa psykalaisten osalta. Muita psykalaisia koskevia stereotypioita olivat esimerkiksi ylianalyyttisyys sosiaalisissa tilanteissa. Itse psykalaiset kokivat olevansa erityisesti kilttejä ja neuroottisia.

 

Lääkisläiset kuvailivat oman alan opiskelijoita itsetietoisiksi (yli)suorittajiksi. Esiin nousi myös käsitys lääkisläisistä rikkaiden perheiden lapsina, joiden ympäriltä snobius ei ole karissut. Psykalaisten vastaukset lääkisläisistä olivat melko yhteneviä. Erityisesti suorittajuus korostui. Erään psykalaisen kuvauksen mukaan lääkisläiset ovat “kalmantuoksuisia valkotakkeja viilettämässä potkukelkalla Meilahden tunneleissa”. Toivottavasti tunneleissa valitsevat myös syksyn tullen rauha ja liikennesäännöt, eikä liika kalmantuoksu aiheuta kellekään päänsärkyä!

Käytännössä kukaan ei ajattele, että psykalaisilla olisi huonot sosiaaliset taidot. Ehkä ajatus sosiaalisesti kyvyttömästä psykologista haastattelemassa asiakasta kipeistä lapsuusmuistoista tuntui vastaajista paradoksaaliselta. Lääkisläistenkin sosiaalisten taitojen ajateltiin olevan pääosin hyvät, vaikka 13 % olikin siitä eri mieltä. Voi olla, että epäily liittyy julkisuuteen ajoittain kantautuvista valituksista huonosta kohtelusta tai kokemuksista päivystyksen väsyneistä ja ylityöstetyistä lääkäreistä. Sosiaalisten taitojen opetus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti viime vuosina lääkiksessä, joten parannusta on toivottavasti tapahtunut. Psykologien ehkä ajatellaan suuntautuvan ihmisläheisempiin ja kliinisempiin tehtäviin, vaikka näin ei todellisuudessa välttämättä olisikaan, tarjoavathan molemmat oppialat laajat mahdollisuudet esimerkiksi tutkimukseen.

Opiskelijoiden integroitumista mietittäessä on puhuttanut paljon lääkisläisten maine sisäänpäinlämpiävinä. Maine taitaa pitää paikkansa, sillä 72 % lääkisläisistä piti kanssaopiskelijoitaan sisäänpäinlämpiävinä,  samoin kuin 56 % psykalaisista. Lääkisläiset eivät sen sijaan usko, että tutustumisessa olisi psykalaisten puolelta ongelmia. Vain 8 % oli sitä mieltä että psykalaiset ovat sisäänpäinlämpiäviä. Tosin 53 % ei osannut muodostaa mielipidettä asiasta. Psykalaisten mielipiteet jakaantuivat hyvin tasan, 43 % piti psykalaisia sisäänpäinlämpiävinä ja 41 % oli eri mieltä. Kummatkin kuitenkin ovat innoissaan yhteisistä opiskelijatapahtumista, psykalaisista 80 % haluaisi niitä lisää, ja lääkisläisistäkin 56 % (32 % ei osannut sanoa). Syksyn tapahtumakalenteriin on siis aihetta raivata vapaita iltoja poikkitieteelliselle ilonpidolle.

Alojen yhteistyö herätti myös noin puolessa vastaajista innostusta. 69 % vastaajista oli sitä mieltä, että alat sopivat samaan tiedekuntaan, kun vain 15 % oli eri mieltä. Kuitenkin edes osittain yhteistä pääsykoetta kohtaan oli vankka vastustus, 87 % molemmilta puolilta. Soveltuvuuskoetta ei nähty kummallekaan alalle tarpeellisena, psykalaisten (13 % lääkikseen ja 7 % psykalle) mielestä vielä vähemmän kuin lääkisläisten (29 % ja 28 %). Yhteisiä pakollisia opintoja kannatti enemmistö psykalaisista (63 %) ja kolmasosa lääkisläisistä (35 %). Lääkisläisten on ehkä vaikeampi nähdä, miten opintoja voisi yhdistää, koska harva hahmottaa, mitä kaikkea psykalla opiskellaan. Psykalaisten on varmasti helpompi keksiä kumpaakin hyödyttäviä kursseja, kuten tilastotiedettä tai neurologiaa. Lääkisläiset saattavat nähdä omat opintonsa jo nyt liian raskaana kokonaisuutena, johon on vaikea lisätä enää uutta pakollista opetusta. Psykologian valinnaiset kurssit kiinnostaisivat varmaankin monia.

 

Psykologian opiskelijat nimesivät monesti tarkasti heitä kiinnostavia sisältöjä, kuten neurologia, psykiatria ja diagnostiikka. Lääkisläiset toivat myös esille, että he voisivat oppia psykalaisilta vuorovaikutustaidoista, kokonaisvaltaisemmasta ihmisymmärryksestä, sekä mielenterveyden lääkkeettömästä hoidosta. Lääkisläisten keskuudessa kysyntää tuntui olevan myös. psykoanalyysille ja sosiaalipsykologialle, joita psykologialla ei varsinaisesti edes opeteta. Tarvetta on siis itseasiassa ainakin lääkisläisten ymmärrykselle siitä, mitä psykologialla todella opiskellaan.

 

Lääkiksessä kollegiaalisuus nostetaan esiin heti ensimmäisestä syksystä lähtien. Professorit kutsuvat alfoja kollegoiksi, vanhemmat opiskelijat nuorempia, ja lopulta “kollega” siirtyy alfojenkin aktiiviseen sanavarastoon. Kyselyn mukaan käytännössä jokainen lääkisläinen kutsuisi muita lääkisläisiä kollegaksi. Psykalla kollegia-termi on paljon vähemmän käytössä, mikä näkyi kyselyssäkin lukuisina “en osaa sanoa” -vastauksina kysyttäessä kanssaopiskelijoiden kutsumisesta kollegaksi. Lääkisläisistä kolmasosa (37 %) kuitenkin kutsuisi psykologia kollegaksi työelämässä, ja psykalaisista lähes puolet (43 %) lääkäriä. Jotain tästä voi päätellä senkin suhteen, miten avoimesti koetaan, että potilaskohtaamisista voi puhua esimerkiksi Moksussa, niistä kun puhutaan yleensä vain kollegoiden kesken. Jäämme jännityksellä seuraamaan saako kollegiaalisuus uuden määritelmän syksyn koittaessa ja onko kollegiaalisuus 2.0:lle todella kysyntää.

Kyselyn viimeisenä kysymyksenä oli pieni anatomiavisa, jossa piti nimetä kummallekin alalle tärkeitä rakenteita aivoista. Tulokset päättyivät tasapeliin. Merkittäviä eroja psykalaisten ja lääkisläisten tietämyksessä ei löytynyt, sillä kummallakin alalla 19 % vastaajista (niistä jotka olivat edes yrittäneet) sai kaikki oikein ja 7/8 20 %.

 

Teksti: Heidi Hyvärinen, Ellamaija Kasanen, Erica Michelsson

Kysely: Ilkka Muukkonen, Erica Michelsson, Aleksi Rantala

Analyysi: Ilkka Muukkonen

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.