RunoQ 1/2016

Sininen ystäväni

Minulla on eräs ystävä
joka aina iltaisin
tulee koputtamaan ovelle
Joskus vierailua saa odottaa tuntikaupalla
Toisinaan käsi hakkaa oveen
malttamattomana etuajassa
välittämättä toivotusta kellonajasta
joka kutsussa lukee

Välillä digitaalisen ihmemaailman
tai betoniviidakon yölliset virikkeet
tukkivat korvakäytävät,
eikä ystävän huutoa kuule oven läpi
megafonista huolimatta

Ajoittain ovi on taas niin ruosteessa
tai ajatusten turbulenssin jäykistämä
ettei sen avaaminen
ensiyrittämällä onnistu
Öljyä saranoihin saa apteekista
mutta ostettu luisto
haihtuu aina aamun tullen

Ovi olisikin syytä avata ja jättää raolleen
joka ilta
tarpeeksi aikaisin
jotta vieras pääsisi vaivatta sisälle
kuiskuttamaan korviin
joita informaatiotulvalla
tai hedonialla kyllästetyt tulpat
eivät ole tukkineet

Niin nautinnollinen on se hetki
kun tämä ystävä
vuosien takaa tuttu
ejakuloi silmille
kuivat siniset lastinsa
Hiekkaiset, jäätelöllä kuorrutetut
höyhensaarilta tuodut

// Riku A. Rommi

Lääkärin asussa

Tänään opin, ettei sinussa
ole mitään pahaa
Olet korkeampi mäntyjä harjun laella
Kuulaampi kuin kukkivien pihlajien reunustama taivas

Mitä sellaista sinussa on
minkä minä koskaan voisin parantaa
Minä, jonka jalat ovat kovin harvoja polkuja uurtaneet
Jonka kädet vielä hapuillen koskettavat maailmaa
Sokeana, peläten pirstovansa sen
mitä sinä olet vaivalla luonut.

Millä oikeudella minä voisin sinua haavoittaa?

Ehkä tärkein oppini on juuri siinä
hetkessä, kun alan kirkkaasti nähdä
millainen ihme on minun käsiini annettu.

// Turdus Pilaris

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.