Q:n joulutarina, osa 4

 

Päivä oli jo kauan pimennyt. Medioman ovi oli käynyt tiuhaan pidemmän aikaa. ”Onpa tänne tulossa  juhlijaa”, Kuu tuumi, ”mutta milloinka juhlat alkavat.” Neilikan, kanelin ja muiden joulumausteiden tuoksut kantautuivat Medioman saunalta Kuun piilopaikalle. Tuoksut täyttivät hiekkasäiliön ja kietoivat tontun lämpöönsä. Kuu veti syvään henkeen. ”Glögiä!” hän kiljahti, mutta peitti äkkiä suun käsillään. Tonttu raotti hiekkasäiliön kantta. ”Ei, ei ketään”, Kuu tuumi.  Illan hämärän suojissa Kuu uskaltautui pomppaamaan piilopaikastaan. Tuoksujen kutsumana ja nenänsä ohjaamana Kuu pinkaisi hiekkasäiliöltä Medioman ikkunalle vakoilemaan. ”Ohhoh, nämäkö ne rallit ovat. Tonttutyttöjä tarjoilemassa glögiä ja pipareita.” Kuu tuumi, ”ettäs minkäslaisia tuhmuuksia näistä juhlista voisin muka raportoida.” Vaan eipä Kuu tiennytkään, mitä kaikkia tuhmuuksia hän tulisi illan aikana todistamaan:

 

  • Tuhmuus 82e7: humalahakuinen juominen (178 kpl)
  • Tuhmuus 73k2: epätoivoinen deeku: suuveden juominen (13 kpl)
  • Tuhmuus 92j5: tonttuna esiintyminen päihteiden vaikutuksen alaisena, tonttuprofession maineen pilaaminen (82 kpl)
  • Tuhmuus 18s6: alkoholilainsäädännön pykälän 21 rikkeet, erit. akoholin anniskelu ilman anniskelulupaa (9 kpl)
  • Tuhmuus 34b9: yleinen perseily (156 kpl)

 

Myöhemmin iltaa Kuu kuuli puhuttaneen käytävillä mämmistä. ”Mämmiä?!” Kuu puhahti, ”Kuka hitto… Eihän mämmi kuulu jouluun sitten lainkaan!” Vaikka onhan Kuu tunnetusti perso mämmillekin. Pipari on kuitenkin enemmän Kuun mieleen — hänen mielestä herkuista paras. ”Mautonta!” Kuu sanoi naama sitruunalla ja sylkäisi lattialta noukkimansa kaalinpalan pois. Tontun piparit olivat näet loppuneet, ja nälkä alkoi painaa tonttua kovin. Kuun haroessa edes muutaman piparinmurusen perään veri alkoi paeta tontun kasvoilta. ”Lista! Missä hiivatissa tuhmuuksien lista on?” Kuu panikoi. Tonttu kävi läpi taskunsa toiseen ja kolmanteenkin kertaan, mutta listaa ei löytynyt. Kivistys alkoi kasvaa Kuun sormissa. Hän hieraisi niitä aivan kuin tarkistaakseen, että ne olivat vielä tallella. ”Siitä se nappaisi”, Kuu ajatteli ja vajosi lattialle nyyhkyttäväksi mytyksi.

 

”Ja mikäs ihmeen tonttu sä olet?” sanoi ilmeisen humaltunut hiippalakkinen lääkisläinen. Kuu oli hetken hiljaa, pyyhki rukkasellaan surun kostuttamia poskiaan ja vastasi ”Kuu”. ”Mikä mieltä painaa Kuu?” sanoi lääkisläinen huolestuneena. ”No kun hävitin listan, ja Mahtiporo…” Kuu sanoi kyyneliä niellen, ”Mahtiporo nappaa sormista, jos en palauta. Korvatunturillekaan en rohkene palata.” Kuu purskahti itkuun. ”Äläs nyt Kuu”, lääkisläinen sanoi hieroen tontun selkää, ”tule meidän mukaan, niin etsitään listaa vaikka yhdessä!” Ja niinhän Kuu teki — lähti lääkisläisten mukaan vaeltamaan käytäviä:

 

Kuu jammaili jazzin tahdissa ja siemaili lähes glögin veroista limeviskiä. Jätesäkkien vuoraamasta yksiöstä Kuu tilasi pientä hiukopalaa ”kanaista pullaa”, mutta juomaahan se oli. (Joskin tontun mielestä maistuvaa sellaista.) Jodelsissa Kuu kävi päivittämässä terkut Korvatunturille ja pyöräyttämässä onnenpyörää. Bilebuddhassa tontun uteliaisuus ylitti varovaisuuden, ja tonttu rohkeni maistamaan Denttarin Erikoista. Kanasiipiäkin oli nälkäiselle Kuulle tarjolla. Kiljunäärissä rommikolaa. Mutta eräs baari oli erityisesti tontun mieleen. Sen trooppinen mikroilmasto muistutti Kuuta niistä harvoista lomista, joita joskus huolettomana ja tunnollisena tonttuna vietti etelän lämmössä. Tontun huolet listasta miltei katosivat, kun hän loikoili lämpimällä hiekalla drinkki kädessään. ”Tähänhän voisi tottua”, Kuu totesi. Vaan levollisuutta ei kestänyt kauaa, kun Kuu näki kankaisen merkin joulupukista poron selässä. ”Yksi kusipää kyllä se Joulupukki”, Kuu mutisi itsekseen, ”välittää vain tuhmuuksien kirjaamisesta. Mahtiporollakin pelottelee, hah! Ottaisi sekin välillä rennosti.” Tonttu hiljeni ja tuijotti lähes tyhjää lasiaan. ”Ja juuuu-”, Kuu siemaisi drinkkinsä loppuun, ”juovat lientä!” ”Tip-tap-tip-tap tipe-tipe-tip-tap…” tonttu alkoi rallattaa.

 

Loppuillan muistikuvat alkoivat käydä pienellä tontulla hatariksi. Nenän edessä heiluvat kikkelit, diskon valot sokaisivat vanhoja silmiä ja musiikin rähinä vaivasi tontun korvia. Kuun kurkkua ylöspäin kiipeävä happamuus ja rinnassa kasvava paine toimivat tontulle merkkeinä lähteä etsimään yösijaa. Kuu lyöttäytyi epämääräisen porukan mukaan ja kompuroi jonkin aikaa yön kylmyydessä pois Mediomilta. Jonkinlaiseen kellariin tonttu uumoili lopulta päätyneen. Maan alle ainakin. Kuuta työnnettiin vastoin pyyntöjä pyörätuolissa ympyrää, mutta huone se jatkoi pyörimistään ja pyörimistään, kun Kuu asettui rähjäiselle sohvalle makaamaan. Lopulta Kuu vaipui sikeään uneen. Makeaksi ei unta tosin olisi voinut kutsua. Mahtiporon kalahtelevan kidan kolkot äänet ja tyhjästä katseesta vilahtelevat kuvat saivat pienen tontun kierimään sohvalla omassa tuskanhiessään. Unessaan Kuu löysi turvapaikan Medioman tonttusaunalta.

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.