Q-kautisen joulukuun erotiikkakilpailu

Q-kautinen järjesti joulun kunniaksi lukijoilleen kilpailun, jossa etsittiin parasta eroottista runoa tai novellia. Teemaksi annettiin lääketieteen harjoittamisen maailma. Tekstin otsikon sai valita vapaasti, mutta kirjoittajille annettiin kolme ehdotusta: Tutkijankammiossa, Takapäivystäjää konsultoimassa ja PBL-tuutorin tukiopetuksessa. Kilpailuun osallistui yhteensä kahdeksan kirjoittajaa, joista kaksi oli valinnut runomuodon ja loput päätyneet perinteisempään proosaan.

Runo toimii erotiikan alustana yllättävän hyvin, kuten paljon arvailun varaan jättävässä vapaamittaisessa runossa Hän takoi järkeä päähäni. Jokainen sanavalinta saa painoa: haikun Keskittymisvaikeus keskiössä olevaa termiä vulva soisi soinnikkuudessaan käytettävän enemmänkin. ”Haikussa Biomedicumin päivystäjät vol 2 puolestaan näkee hienoa liikettä aikatasossa”, kommentoi Q-kautisen kulttuuritoimittaja.

Nais- ja mieskirjoittajien ero näkyi selkeästi. ”Naiset tuntuvat luottavan lukijaan, joka täydentää ikään kuin kesken jäävän novellin tapahtumat mielessään. Miehet luottavat kuvailevampaan tekstiin ja seksinovellien kliseisiin, kuten erilaisiin genitaalialueen synonyymeihin”, kommentoi päätoimittaja. Kekseliäitä kiertoilmauksia oli käytetty esimerkiksi novellissa Terkon valot. Jouluaiheisen sanaston monimerkityksellisyys pääsee oikeuksiinsa nimimerkin Hammaskeiju novellissa Takapäivystäjää konsultoimassa, kun työkaveri tokaisee kertojalle: ”Sulla taitaa olla pukki mielessä.”

Novelli Terkon valot tekee kunniaa romantiikan kielelle, ranskalle. Novellin kirjoittajat kertovat tekstin olevan käännös alkuperäisteoksesta Les lumières de Terkko. Tarinan ranskalainen päähenkilö hämmentyy joutuessaan kosketuksiin suomalaisen läheisyyden kanssa. ”Lääketieteen opiskelijalle tässä on runsaasti samastumispintaa”, kulttuuritoimittaja kommentoi. ”Anatomisiin yksityiskohtiinkin on paneuduttu.”

Otsikolla Tutkijan kammiossa kirjoitettu pitkähkö novelli kuvaa päätoimittajan mielestä kiitettävästi ”professorin” ja opiskelijan välistä latausta, joka muodostuu varsin mielikuvituksekkaalla tavalla. ”Teksti on hyvä esimerkki siitä, miten rikas aihe lääketiede on eroottisille teksteille”, päätoimittaja jatkaa.

Nimimerkki Mäyränsilmä maalaa kahden kollegan maanalaisella kohtaamisella homoeroottista kuvaa, joka tuo mieleen Tom of Finlandin maskuliiniset mieshahmot. Kulttuuritoimittaja arvostaa kirjoittajan diskreettiyttä – novellin henkilöt jäävät nimettä. Eroottinen lataus novellissa rakentuu hetkessä ja purkautuu salamannopeasti.

Q-kautisen toimitus päätyi voittajaa valitessaan antamaan kiitosta tiiviille muodolle. ”Onnistunut eroottinen runo tai novelli on tiiveydessään rehevä”, kulttuuritoimittaja kiteyttää. ”Tekstin tulee antaa tilaa mielikuvitukselle. Onnistunut teksti ei turruta lukijansa aisteja”. Tsehovin sanoin: näytä, älä selitä.

Voittaja: Terkon valot, A.A., N.L. ja H.R.
Ensimmäinen kunniamaininta: Eroottisia haikuja, nimim. Schrödingerin skalpelli
Toinen kunniamaininta: Fan fiction: Yksinäiset tunnelit osa 1 nimim. Mäyränsilmä
Tutkijan kammiossa, anonyymi
Eroottisia runoja, nimim. Thingswillneverbethesameagain
Takapäivystäjää konsultoimassa, nimim. Hammaskeiju



VOITTAJA – Terkon valot (käännetty alkuperäisteoksesta Les lumières de Terkko), A.A., N.L. ja H.R.


On perjantai-iltapäivä ja Terkossa on hiirenhiljaista, kun odottelen Kentiä saapuvaksi. Kent on kolmannen vuoden Nallelääkäri-aktiivi, joka muilta kiireiltään ennättää toimimaan myös PBL-tutorina. Hän on ystävällisesti PBL-istunnon päätteeksi luvannut tulla kanssani kirjastoon, jotta löydän oikean kirjan endokrinologian kurssille. Hän sanoi käyvänsä nopeasti toimistossa, mutta kello lähenee jo neljää ja tiedän kirjaston sulkeutuvan pian.

Juuri kun olen aikeissa lähteä kotiin, näen Kentin kävelevän ovista sisään. “Hei, Clarc, anteeksi, että jouduit
odottamaan…”, huikkaa Kent ovensuusta. “Ei se mitaan”, vastaan ja jatkan: “Aika hiljaista taalla tahan aikaan.” “Joo, perjantai-iltapäivät eivät ole kaikkein suositumpia opiskeluaikoja. Ei täällä taida olla muita kuin me ja tuo kirjastoapulainen, joka näköjään odottaa,
että pääsee kotiin”, toteaa Kent. “Pitaisiko meidan hoitaa tama joku toinen kerta?”, kysyn.
“Ei tarvitse. Kirjastoapulainen on ystäväni, joka lupasi, että minä voin sulkea paikat
hänen puolestaan.”, vastaa Kent, samalla vilauttaen kirjastoapulaiselle vienon hymyn.

Kent ei ole mikään perinteisen lääkärin näköinen mies. Heti ensimmäisessä PBListunnossa
huomasin, että koti-ikäväni yltyi, kun tutorina toimiva Kent muistutti erehdyttävästi tyttöystävääni. Näin Marien viimeksi puoli vuotta sitten, kun lähdin suorittamaan vaihtooppilasvuottani Suomeen ja jätin hänet kotiin Ranskaan. Muistan silti elävästi
hänen vilpittömän hymynsä ja kastanjanruskeat pitkät hiuksensa. Kentin tukka oli kuin kopio Marien hiuksista. Kent ohjaa minut oikeaan hyllyvälikköön. Seuraan Kentin kättä katseellani, kun hän kuljettaa sormeaan kirjojen selkämyksiä pitkin etsien oikeaa teosta. “Hmmm…”, hän sanoo kirjahyllyä tarkastellen, “missäköhän se nide olikaan?” Huomaan hyllyssä kirjan, jonka
kuluneessa selkämyksessä lukee “The Essentials of the Male Reproductive System”. Nostan käteni ja naputan sormella nidettä kysyen Kentiltä: “Onko se tama?” “Joo! Oui!”, hän vastaa virnistäen, vetäen kirjan ulos hyllystä.

“Näytän sinulle lukualueet”, Kent sanoo ja avaa kirjan summanmutikassa. Hän siirtyy seisomaan viereeni, jotta minä näkisin paremmin. Katson alas kohti auki olevaa aukeamaa ja yllätyksekseni siinä
on sagittaalileikkaus miehen lantiosta. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja punastun. Toivon, että Kent ei huomaa punastumistani. “Jaahas, sattuipa sopivasti. Eturauhasen sijainti onkin kurssin 1A-osaamisaluetta. Voisimme käydä sen tässä samalla läpi?”, Kent toteaa kysyvästi.
“Anatomia onkin ollut minulle hyvin sekavaa. Minulla oli ruoran kurssillakin vaikea hahmottaa sisaelinten sijoittumista…”, yritän selittää vahvan aksenttini läpi, kun Kent keskeyttää minut
sanomalla: “Niin – nythän meillä onkin oiva aika käydä tämä läpi.” Kuulen ulko-oven tutun narinan. Taisi näköjään kirjastoapulainen lähteä kotiin, ajattelen itsekseni. “Lähdetään perusteista, osaatko sijoittaa eturauhasen oikealle tasolle?”, Kent kysyy.

Näytän kädellä vähän epävarman oloisena noin navan korkeudelta ja katson Kentiä kysyvästi. Kent tarttuu ranteeseeni määrätietoisesti ja siirtää kättäni alemmas – vain hieman vyön linjan alapuolelle. Huomaan suureksi kiusakseni pientä tykytystä alapäässäni ja punastun entisestään. “Anteeksi, en ole Ranskassa tottunut nain laheiseen kontaktiin miesten kanssa…”, selitän Kentille vaivautuneena. “Ei se mitään”, Kent sanoo pehmeällä äänellä – mikä rauhoittaa minua – ja kuin vahingossa osuu kädellään puolijähmeään penikseeni housujen läpi.

Ynähdän ja tunnen kuinka lantiossani sykähtää voimakkaasti. Kent ei näytä asiaa huomaavan, vaan jatkaa selostamista siirtäen kätensä lanteilleni. “Tällä syvyydellä eturauhanen sijaitsee – heti peräsuolen anterioripuolella.”, opastaa hän kevyesti koskien alaselkääni vapaalla kämmenellään. Tunnen oloni jostain syystä voimattomaksi enkä saa sanotuksi sanaakaan, kun Kent kuiskaa korvaani: “Onko sinua tuseerattu koskaan?”.

Hän ei kylläkään jää odottamaan vastaustani, vaan alkaa avaamaan vyötäni. En edelleenkään kykene liikkumaan ja tuntuu kuin katselisin itseäni ulkopuolelta. Ajatukseni siirtyvät hetkeksi psykologian opintoihini Freudista ja Idistä. Tunnen miten alaselkääni pitkin valuu kuuma hikinoro. Kent on saanut jo
sepalukseni auki ja laskee housuni paljastaen alastomat pakarani. Hän hyväilee skrotumiani jalkojeni välistä takakautta taivuttaen minua samalla eteenpäin. Otan tukea kirjahyllystä.

Tunnen lämpimän paineen hänen sormestaan peräaukollani. Hän alkaa hitaasti työntää sormeaan sisääni ja minä vapisen. “Tässä.”, Kent sanoo ja tunnen huumaavan paineen eturauhaseni posterioripinnalla, “Tunnetko?”. En saa sanaa suustani. Kent ottaa sormensa ulos ja kuulen miten hän avaa omia housujaan. Kent asettuu taakseni ja tunnen miten hänen kivenkova falloksensa asettuu pakaroideni väliin. Hän alkaa hitaasti työntää suonikasta kaluaan sisääni. Olen hämilläni, mutta huomaan samalla työntäväni lantiotani häntä vasten. Ulvahdan, kun hänen miehuutensa sujahtaa sisääni, pohjaan asti. Kent kumartuu eteenpäin, korvaani kuiskaten: “Itke vähän”.

Sillä hetkellä liiketunnistimella toimivat valot sammuvat ja kirjastoon tulee pilkkopimeää. Kent aloittaa rytmikkään liikehdinnän kuljettaen varttaan sisään ja ulos. Vauhdin kiihtyessä tunnen kuinka hänen kuumanhikiset kiveksensä osuvat omiini. Hän nostaa tahtia vaihde vaihteelta ylöspäin ja kirjaston hiljaisuuden rikkoo ainoastaan hikisten lantioidemme kiihtyvä mäiske. Kent tarraa minua hiuksista kiinni toisella kädellään ja toisella tarttuu sykkivään kankeeni. Kuulen miten hänen hampaansa kirskuvat korvani juuressa hänen vatkatessa kyrpääni, kuin raivon vallassa. Esinahkani venyy kivuliaasti ja tunnen miten alan purkautua – suoraan lattialla olevaan aukinaiseen oppikirjaan. Siemennestettä tuntuu purskahtelevan sisältäni loputtomasti. Nytkähtelen orgasmini vallassa purskautellen jokaisen
vavautuksen huipulla kuumaa laavaa ympärilleni. Kent puristaa viimeisetkin pisarat terskani kärjestä ja antaa minun rojahtaa lattialle tajunnan rajamailla.

Kent nostaa minua hiuksista ylöspäin tuoden kasvoni hänen likaisen kullinsa eteen. Aivan kuin tuo rujo tunkki höyryäisi. Hän tarraa minua tahmean lämpimillä kourillaan kaulasta ja työntää verellä pakkautuneen ryhmyisen nuijansa kurkkuuni. Hänen otteensa kaulastani kiristyy. En saa henkeä ja tunnen oloni kevenevän, samalla avuttomana nytkähdellen toisen nautinnon välineenä. Silmissäni mustenee ja olen lopulta vain yksi piste euforian sykkivässä hämäryydessä.

Herään. Olen yksin lattialla. Yskittää. Köhin suuhuni limaista siemennestettä. Silmäripseni ovat tahmeat – avaan silmäni puoliväkisin ja näen edessäni hahmon. ”Kent?”, huomaan huokaavani nousevalle äänellä. Se on Marie. En tiedä haluanko edes selittää.

ENSIMMÄINEN KUNNIAMAININTA – Eroottisia haikuja, nimim. Schrödingerin skalpelli


Keskittymisvaikeus
Ajatuksissain
silkinpehmyt vulvasi
aamukierrolla
Problem based HPV transmission
Libertiinille
tutoroinnin raison d’être
reipas fellatio
Biomedicumin päivystäjät
Post-docin taito
istua kasvoilleni
muuta en muista


TOINEN KUNNIAMAININTA – Fan fiction: yksinäiset tunnelit, osa 1, nimim. Mäyränsilmä

Tummatukkainen kliinikko huokaisi syvään sulkiessaan kandien pukuhuoneen kaapin. Päivä oli alkanut huonosti. Potilaat eivät olleet yhteistyöhaluisia ja turhanpäiväinen kiistely klinikkaryhmän feministin kanssa oli ajanut hänet loppuun. Kliinikko ahtoi tuseerausprujut kassiinsa ja vilkaisi samalla pukuhuoneen mustavalkoista kelloa. ”Tässähän tulee hiki”, kliinikko ähkäisi, sipaisi luonnonkiharaa pehkoaan ja astui voimakkaasti kohti ovea. Sairaalan ison tunnelin suulla kliinikko tunsi hikikarpalon vierähtävän poskeaan pitkin ylähuulelle.
Nuorempi kandi oli nälkäinen. Pitkät sarjat ja suurten lihasryhmien samanaikainen rasitus oli imenyt mehut. Hän vilautti Flexim-avaintansa lukijaan ja puski vartalollaan yhdystunnelin oven läpi. Vesi herahti kandin kielelle hänen ajatellessaan ruokalassa tarjolla olevaa Pedron nakkipataa. Askeleet kiihtyivät, ja kandi kuuli huohotuksensa kaikuvan tunnelin seinämistä.
Hikipisaran suolainen maku muistutti jostain, mutta kosteasta muistosta oli vaikeaa saada vahvaa otetta. Kliinikon kurvatessa sairaalan ruokalan ohi hän näki kauempaa lähestyvän hahmon. Lähempänä kliinikko tunnisti hänet, ja kutsui kandia nimeltä.
Onhan ruokala vielä auki?” nuorempi kysyi toiveikkaasti tietäen vastauksen itsekin.
Kuukausien takainen muisto humalaisilta jatkoilta Mediomilla jyskytti kliinikon ohimolla. Tunnelin syvennyksen varjossa hän hymähti ja toinen suupieli nousi itsevarmaan hymyyn. Hän otti askeleen nuorukaista kohti.

Treenin pumppaamat lihakset värisivät. Vaaleaverikkö ei ymmärtänyt miksi.
Ethän sä pahastu?” kliinikko sanoi työntäessään kätensä nuoremman housuihin. Hän tunsi vaaleaverikön erektion sormiensa välissä. Samanlainen paine kiristi omia mustia farkkuja.
Tilanne laukesi äkillisesti. Kulman takaa lähestyi kavereita, ja miesten tiet erkanivat.











Tutkijan kammiossa, anonyymi

Harri oli stressistä sekaisin, ja asteli Biomedicumin kolmannen kerroksen käytävää pitkin, pälyillen pohjakerroksen vilinää. Harrin tutkimus oli viime aikoina johtanut vesiperästä toiseen, ja apurahaa oli jäljellä enää vuoden loppuun asti. Hän oli nuorimpia johtavia tutkijoita, vasta kolmekymppinen. Hän nojasi kaiteeseen, miettien valitsemaansa alaa.
Steroidikehityksessä piti olla hyvät rahat, mutta tähän mennessä Harri ei ollut nähnyt siitä vilaustakaan. Ihmiskokeet olivat niin aluillaan, ettei vapaaehtoisia tutkimushenkilöitä meinannut löytyä. Seuratessaan ihmisten virtaa kymmenen metriä alapuolellaan, Harri sai idean.
Alfat! Ainaisessa rahantarpeessa, ja oiva kohde androgeenien annolle. Harri kehitti puolessa minuutissa suunnitelman, ja avasi työhuoneensa oven. Hän etsi tietokoneeltaan Exel-luettelon androgeeniversioistaan, ja löysi pian etsimänsä. Eräs mielenkiintoinen rottakoe oli poikinut steroidin, joka tuntui vaikuttavan vain aivoihin. Hän avasi Wordin ja naputti pikaisen viestin Eettiselle toimikunnalle, ympäripyöreästi selittäen kokeen olevan täysin turvallinen. Viesti hujahti bittiavaruuteen, jättäen Harrin tuijottamaan Exelin ruudukkoa ja maalattua solua.
“AG 34, possible effects on the CNS”
Ruudun himmentyessä itsestään Harri päätti palata tavalliselle mietintäpaikalleen kaidetta vasten.b Hän otti vaaleanruskean puvuntakkinsa tuolin selkänojalta ja suuntasi käytävälle. Hän nojasi treenatun vartalonsa lasia vasten ja huokasi. Alfojen saapuminen oli hänelle joka vuosi iloinen asia, ja tänäkin vuonna hän katseli liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita tyttöjä heidän hihitellessään Raviolissa ja juostessaan myöhässä luennoille. Hän kiirehti alakertaan nähdessään teiniparven purkautuvan jostain luentosalista ja ehti hyvin BM:n aulaan heidän taakseen. Häpeilemättä hän katseli farkkuihin käärittyjä sääriä ja takamuksia matkallaan bussipysäkille. Hän nousi linja-autoon ja matkasi kotiin, ajatustensa pyöriessä verkkokalvoilleen piirtyneissä kehonmuodoissa.
Aamu valkeni Harrille toivoa täynnä. Heti herättyään hän kiirehti läppärillensä ja yhdisti sähköpostipalvelimelleen. Kaksi uutta viestiä.
Tervetuloa Ratiopharmin yrityskehitysyhteistyöillalliselle!
Olet tervetullut kuulemaan uusimmat uutiset lääkekehityksessä! Maanantaina 13.1 tarjoamme…”
-”Joo joo, lisää näitä…”, Harri mutisi ja siirtyi seuraavaan viestiin.
Arvoisa Harri Mäkinen.
Hyväksymme täten ihmiskoejärjestelysi ‘Tutkimus muokattujen androgeenien vaikutuksesta terveeseen henkilöön’
Voit aloitta haluamanasi ajankohtana.
Terv. Eettinen lautakunta”
Harri luki viestin pariin kertaan ollakseen varma, että oli lukenut oikein. Puoltava päätös vuorokauden sisään! Tämän oli pakko olla ainutkertaista. Hän kokosi itsensä ja lähetti tiedoitteen tutkimuksestaan kaikille sähköpostilistoille, mille kykeni. Innosta pihisten hän lähti kohti Meilahtea.
Päästyään huoneeseensa, hän avasi jälleen e-mailinsa. Kolme uutta viestiä.
-”Miten näin monta jo nyt?” Harri ajatteli ääneen.
Kaikki kolme koskivat tutkimusta, ja olivat uusilta alfoilta. Hän selasi läpi lähettäjien osoitteet. ‘kalle.virtanen’, mikko.koskela’, valtteri.heinätie’
Harri sopi kaikille tapaamiset aamupäivälle.
Valtteri saapui ensimmäisenä.
-“Istu, ole hyvä”, Harri kehoitti, ja osoitti tuolia vastapäätä itsestään.
Tummahiuksinen poika totteli, ja Harri selitti aikeensa. Koehenkilö saisi nyt illalla ensimmäisen annoksen, ja palaisi päivän päästä kahdeltatoista verikokeisiin. Aikaisemmin ilmenevien komplikaatioiden ilmetessä tulisi ottaa yhteys Harriin suoraan. Valtteri lähti saatuaan ohjeet Tornisairaalan oikealle osastolle.
Loputkin sujuivat muitta mutkitta, ja Harrille jäi hyvä mieli. Ehkä tästä alkaisi uusi nousu. Hän päätti käydä aikaisella lounaalla, ja suuntasi portaisiin. Katutasolla hän huomasi nahkatuoleilla istuvan opiskelijaryhmän juttelevan, ja herkisti korviaan kuullessaan sanan ‘tutkimus’. Pitkiin, mustiin nahkasaappaisiin ja liilaan toppiin pukeutunut nainen selitti innostuneella äänellä:
-”Hei näitteks te sen uuden eemailin? On taas joku tutkimusjuttu, mut täst saa tonnin!”
Harri myhähteli itsekseen. Hän oli päättänyt polttaa lähes kaiken lopun rahoituksen vapaaehtoispalkkioihin varmistaakseen riittävän kiinnostuksen.
-”Tonnin? No mä ainaki meen”, huudahti viereinen, lyhyehkö mies.
-”Joo mä tuun kans”, myötäili ensimmäinen.
Molemmat nostivat laukkunsa syliin, ja kaivoivat esiin iPadit.
“No totta kai!” Harrille valkeni viestien nopeus. “Hehän saivat nuo kirotut iPadit!”
Harrin nälkä oli täysin väistynyt ja hän kiipesi nopeasti huoneeseensa, odottamaan luvattua sähköpostia. Kuinka ollakaan, viiden minuutin sisään laatikkoon kolahti odotettu viesti.
Lähettäjä: Karin Saarelainen
Aihe: VS: Koehenkilöitä lääketutkimukseen
Hei!
Olisin kiinnostunut osallistumaan mainitsemaasi lääketutkimukseen. Minulla on luento yhteen asti, voimmeko sopia tapaamisen silloin?”
-Karin
Karin oli siis ollut saapasjalkainen innokas alfa.
*Reply to sender*
Hyvä Karin
Kiitos mielenkiinnostasi. Tule huoneeseeni (BM 3. krs, Mäkinen) luentosi jälkeen, keskustellaan lisää.
-LL Harri Mäkinen
*Send*
Tunnit matelivat, ja Harri huomasi olevansa taas nojaamassa lasikaidetta vasten, odottaen luentosalien ovien avautumista. Kun näin vihdoin kävi, oli Harrin leveässä leuassa punainen jälki siinä, missä hän oli nojannut kämmeneensä. Kävellessään takaisin, hän kuuli takaansa nuoren naisen äänen.
-”Professori Mäkinen?”
Kääntyessään hän näki samat korkeakorkoiset ja -vartiset saappaat kuin kaksi tuntia sitten. Karin hymyili ujosti, ja käveli Harrin rinnalle.
-”En oikeastaan ole professori, mutta ei se mitään”, Harri naurahti.
“Voit kutsua minua professoriksi, jos haluat”, Harri lisäsi mielessään, muttei sanonut mitään.
-”Tule, mennään minun huoneeseeni.”
Kävellessään Harri vilkuili sivusilmällä vieressään kävelevää nuorta naista. Tämä oli pukeutunut saappaidensa lisäksi tummansinisiin farkkuihin ja beigeen, pitkään toppatakkiin. Vasemmalla olallaan hänellä oli väriin sopiva, hieman tummemman ruskea nahkainen laukku. Tytön istuutuessa samalle tuolille kuin kolme aiempaa tutkimushenkilöä, tiukat farkut syleilivät hänen muotojaan, ja
kun hän riisui takkinsa, alta paljastui liilan topin lisäksi kiinteä urheilijan vartalo. Hän pyöritteli vaaleita olkapäähän ylettyviä hiuksiaan hermostuneesti.
Harri kävi hänen kanssaan läpi samat asiat kuin muidenkin kanssa, ja painotti olevansa ensimmäinen henkilö, jolle tulisi kertoa outojen tuntemusten ilmetessä. Karin kertoi harrastavansa yleisurheilua ja uintia. Hän ei tupakoinut, mutta myönsi käyttävänsä alkoholia kohtuullisia määriä. Harri nousi seisomaan, kätteli Karinia ja ohjasi hänetkin Tornisairaalaan ensimmäistä annosta varten.
Työpäivää oli jäljellä vielä muutama tunti, joten hän aloitteli tutkimusraporttiaan kirjoittamalla tutkimuspäiväkirjaansa. Harri istuutui alas ja jäi miettimään, mitä olikaan tullut tehneeksi. Hän leikitteli opiskelijoiden terveydellä, omaksi hyödykseen. Toisaalta, rotat eivät tuntuneet kärsivän AG34:stä mitenkään. Kaikki menisi varmaankin ihan hyvin.
Päivä 1:
Koehenkilöitä on valittu kolme kappaletta, ja he saavat 1×0.5mg/kg i.v. AG34:ää tänään. Annosta muutettava tarvittaessa.
Harri oli huonosti nukutun yön jälkeen levottomasti vääntyillyt työtuolissaan jo viitisen tuntia, odotellen tuloksia laboratoriosta. Hän oli aikonut olla ammattilainen ja odottaa labran soittoa, mutta mielenkiinto vei voiton. Hän nosti luurin kello 13.07; kokeiden analysoimisessa piti mennä tunti. Laboratorion päivystäjä vastasi puhelimeen.
-”Harri Mäkinen beälällästä hei. Soitin tutkimusryhmäni verikokeiden perään. Ovatko tulokset jo tulleet?”
-”Meillä on täällä kaksi tulosta, faksaanko ne sinne?”
-”Vain kaksi? Eikö kolmas näyte ole vielä valmis?”
-”Harri, Karin Saarelainen ei koskaan saapunut verikokeisiin.”
“Toivottavasti hän on kunnossa”, Harri ajatteli katsoessaan veriarvolistan työntymistä printterinsä uumenista. Samassa oveen koputettiin.
-“Professori? Harri?”, kuului heikko, hieman epävarma naisääni oven toiselta puolen. Kahva kääntyi ennen kuin Harri kerkesi vastaamaan, ja sisään astui silminnähden muuttunut Karin.
Hänen hiuksensa olivat poninhännällä, ja hänellä oli yllään musta nahkatakki. Jalkoja verhosivat tiukat, tummansiniset denim-housut, joiden Harri arveli olevan stretch-kangasta. Nahkatakki oli auki edestä ja sen alta paistoi paljas, kermanvärinen iho. Eniten olivat kuitenkin muuttuneet kasvot. Ennen Karin oli vaikuttanut ujolta ja lähes pelokkaalta, nyt hänen ilmeensä huokui päättäväisyyttä. Hänen silmänsä kiilsivät tummanvihreinä ja hänen katseensa oli intensiivinen ja täynnä jotain, mikä sai Harrin kananlihalle.
-”Professori, käskitte tullemaan tänne, jos huomaisin mitään erikoista.”
Harrin naamalle nousi huolestunut ilme, joka syveni, kun Karin jatkoi:
-”Kun tänään heräsin, tunsin itseni jotenkin lämpimäksi. Sitten huomasin lämmön säteilevän reisieni välistä ja ajattelevani teitä.”
Harria samalla sekä huvitti alfan teitittely että huolestutti hänen paidattomuutensa ja mielentilansa. Toisaalta tämä oli ainutlaatuista tutkimusdataa.
-”Kun nousin sängystä, haarovälini tuntui kuin se olisi tulessa. En yleensä ole ollut ‘sillä mielellä’ aamuisin, mutta nyt teidän kuvanne poltteli mieltäni. Joten tulin tänne niin nopeasti kuin pääsin.”
Sanoessaan tämän, hän löysäsi takkiaan, paljastaen lisää sileää hipiää. Harri kavahti taaksepäin tajutessaan Karinin aikeet, mutta oli aivan liian hidas. Tyttö oli hänen sylissään ennen kuin hän oli kerinnyt suutaan avata ja painanut huulensa hänen huulilleen. Karin painautui voimakkaasti hänen rintaansa vasten, ja hän tunsi turvonneet nännit kauluspaitansa läpi. Harri oli kiitollinen verhoista, jotka estivät suoran näköyhteyden käytävälle. Karinin kielen kangetessa hänen huuliaan erilleen, pieni osa Harrin mieltä vastusti tapahtuvaa. Suurin osa kuitenkin hyväksyi sen, ja hän huomasi valuttavansa blondin takkia alemmas, sivellen tämän selkää. Takki osui lattiaan, ja Karin seurasi sitä. Nuori vaaleaverikkö polvistui Harrin toimistotuolin eteen, ja Harri tiesi, ettei nyt ollut hyvä aika sanoa vastaan. Hän avasi suorien, mustien housujensa vetoketjun osoittaakseen halukkuutensa edessään himokkaasti huuliaan lipovalle teinille. Karin sujautti sormensa hänen alushousujensa resorin sisään, ja veti ne koko matkan maahan asti. Hänen ilmeensä kirkastui Harrin melan vapautuessa toimistohuoneen lämpenevään ilmaan.
Harri oli parrustaan ylpeä, eikä syyttä. Vaikka hän oli vielä pehmeä, eivät molemmatkaan Karinin pienet kädet riittäneet peittämään sitä. Tyttö liikutti esinahkaa edestakaisin hitain, varmin liikkein, ja Harri tunsi kasvavansa joka sekunti. Hänen peniksessään alkoi tuntua tasainen pulssi, ja kun sen kärjelle laskeutui pari kosteita huulia, hän ei voinut olla päästämättä pientä huokausta. Hänen kätensä hakeutuivat vaalean poninhännän taa, ja hän painoi kevyesti rakastajattarensa niskaa, kehoittaen tätä ottamaan sen suuhunsa. Karin totteli auliisti, kietoen kielensä terskan reunan ympärille. Hitaasti hivuttautuen vartta alaspäin, hän kasteli sen koko pituudelta, kunnes hänen nenänsä oli Harrin häpykarvojen saartamana. Hänen huulensa puristivat yhteen ja palatessaan ylös hän imi kankea kevyen vaikerruksen saattamana. Hän irrotti suunsa Harrista, ja katsoi tätä silmiin. Hänen silmänsä loistivat halusta, ja näky sai Harrin entistä innokkaammaksi. Karin suoristi selkänsä ja paljasti rintansa ensimmäistä kertaa hänelle. Ne olivat pienet mutta terhakkaat, Harrin arvion mukaan A-kupin ylärajoilla. Nännit olivat vaaleat ja näyttävästi sojossa. Huomatessaan Harrin tuijottavan rintojaan, Karin peitti ne kämmenillään, mutta alkoi nopeasti hieroa itseään, huokaillen syvästi. Yhä hieroen kumpujaan, hän jatkoi Harrin kullin hyväilyä suullaan. Pumpaten sitä kurkullaan, hän liikkui nopeammin ja nopeammin. Karinin kieli oli taidokas, siitä ei ollut epäilystäkään. Se liikkui nopeasti ja pehmeästi, jättämättä yhtäkään kohtaa huomiotta. Alfa imi hellästi ja varmasti, saaden Harrin miettimään, montako kertaa hän oli tätä aikaisemmin tehnyt. Kieli kierteli välillä kärkeä, välillä tyttö nuoli hartaasti koko varren pituudelta alhaalta ylös. Harri piti poninhännästä tiukasti kiinni ja nojasi päänsä taakse, sulkien silmänsä ja nauttien saamastaan kohtelusta. Karinin suun ja kielen tanssiessa hänen lihallaan, Harri tunsi loppunsa häämöttävän. Hän ohjasi blondia yhä nopeampaan tahtiin, ja imeminen alkoi olla äänekästä sekä kosteuden, että molempien voihkeen vuoksi.
Se sama pieni, rationaalinen osa Harrin aivoista, joka oli alun perin vastustanut koko touhua, nosti taas päätään. Nyt silläkään ei ollut mitään suihinottoa vastaan, mutta se mietti virallista tutkimusta:
“Tämähän on validia dataa!”
Harri päätti antaa osan aivoistaan miettiä rauhassa. Sen ei tarvinnut kauaa työskennellä, kun Harrille valkeni Karinin käytöksen syy:
“Jos AG34 todellakin vaikuttaa seksuaalikäyttäytymiseen, muttei mihinkään muuhun, on kaikki hyvin loogista. Hiiret ja rotat olivat kuitenkin aina kiimaisia, joten niissä ei voitu havaita muutosta. Pojat taas ovat varmaankin vain laittaneet kaiken tavallista voimakkaamman aamujöpön piikkiin. Mutta jos samaa ainetta annetaan naiselle…”
Harri koki niitä vaikutuksia paraikaa. Rationaalinen mieli antoi taas tilaa nauttivalle osalle, ja Harri palasi takaisin mielihyvään, jota opiskelija hänen jalkojensa välissä tuotti. Karinin pää keinui hänen sylissään, ja nainen imi minkä pystyi. Harrin pussit kiristyivät, ja hän henkäisi Karinille:
-”Mä tuun”
Karin katsoi ylös Harriin päin ja kuiskasi
-”Tule mun suuhun, professori!
Lause työnsi Harrin ihanaan orgasmiin, ja hän laukesi ollessaan nuoren vaaleaverikön suussa. Hänen spermansa levisi pitkin Karinin suulakea ja poskia valuen kurkkua pitkin alas. Karin tuntui nauttivan aikaansaannoksestaan, ja nieli kaiken hymyillen. Hän imaisi kerran vielä voimakkaasti saaden Harrin värähtämään. Karin nielaisi ja hänen kasvoilleen levisi maaninen hymy.
-”Kupeissani polttelee vieläkin”, Karin sanoi ja nousi seisomaan, virnistäen vienosti. Hänellä oli vielä housunsa jalassa, ja hänen oikea kätensä oli niiden sisässä.
-”Tahdotko nähdä?”

Eroottisia runoja, nimim. Thingswillneverbethesameagain

1.
Hän takoi järkeä päähäni
minä olin hätää kärsimässä

Avunpyyntöni tukahdutti minua
kun hän tullessaan tikahtui.

Sain

mitä hain —

hyvän hoidon.

2.

takapäivystäjän etumus
siinä
jalat haarallaan istuen

etupäivystäjän takamus
siinä
ohjeenpartta kaivaten

ei ollutkaan kiire. Oli
matkaa huulille
metkaa korville
ja
kullille kuin kullille
etu ja takuu.

takykardiat synkronissa leijailevat maahan
antaumuksen hengitykset ylle ilmaan

kaksi onttoa ruumista
tyytyväiset.

Takapäivystäjää konsultoimassa, nimim. Hammaskeiju


Taas se aika koitti vuodesta- jouluaatto. Lumi on juuri peittänyt Helsingin kadut ja ilma on pirteän raikas. Lumi narskuu jalkojeni alla, kun kävelen kohti Meilahden sairaalaa. Päivystysvuoroni alkaa 15 minuutin päästä ja vatsanpohjaani kutkuttaa jo. Luvassa on kulkusten kilinää ja piparin tuoksua. Pukuhuoneeseen saavuttuani katson työvuorolistasta vuoron kokoonpanon ja lämmin aalto pyyhkäisee lävitseni. Eräs komea mies on takapäivystäjänäni tänä yönä. Toivon salaa mielessäni, että voisin konsultoida komistusta vuoron aikana. Olemme muutaman kerran sattuneet samaan työvuoroon ja välillämme on ollut sähköä. Aikaisemmin opiskeluaikoina hän opetti minulle elvytystä ja palpaatiota; kerran päädyimme liinavaatevarastoon, mutta harmiksemme siivooja ehti yllättämään meidät. Nyt hän erikoistuu kardiologiksi Meilahdessa- ainakin minun sydämeni kaipaisi tahdistusta. En ole nähnyt sydäntensärkijää pitkään aikaan, mutta silti hän on kirkkaana mielessäni.
Havahdun mietteistäni, kun työkaverini pyyhältää pukuhuoneeseen toivottaen hyvää joulua; ”Sulla taitaa olla pukki mielessä”. Naurahdan ja heitän lääkärintakin harteille ja tanssahtelen päivystyspolille. Ajatukseni ei meinaa yhtään pysyä työssä ja potilaissa, vaan mietin miltä se tuntuisi hänen kanssaan. Kierrolla vastaan tulee potilas, jonka CRP on yhtäkkiä lähtenyt jyrkkään nousuun. Anamneesissa ei ole mitään oireita selittävää, päätän aloittaa potilaalle i.v. antibiootin, mutta mietin myös, että nyt olisi hyvä hetki konsultoida kuumaa takapäivystäjää…
Istahdan hiljaiseen huoneeseen ja näppäilen hitaasti takapäivystäjän numeron. Sydämeni tykyttää tuhatta ja sataa ja pidätän hengitystäni. Puhelin soi pitkään ja kiemurtelen jo tuolissani. Vihdoin toisessa päässä vastaa komea ja seksikäs ääni. Sanat juuttuvat kurkkuuni, haluaisin vain suudella häntä hitaasti ja kiihkeästi. Havahdan, kun hän kysyy ”Mikä hätänä?”. Kerron soperrellen potilaasta ja CRP:stä ja hän on kanssani samoilla linjoilla. Puhelun lopussa hän kysyy ”Mitä sulle kuuluu? Ei olla nähty pitkään aikaan. Tulisitko mun luokse joulukahveille?”. Meinaan kiljaista, mutta saan viime hetkellä hillittyä itseni. Lopetan puhelun todella onnessani- taitaa se joulupukki sittenkin tulla…

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.