Perheellisenä lääkiksessä

 

Kolme eri näkökulmaa siihen, miten onnistuu lääkisopintojen ja perhe-elämän yhdistäminen.

IMG_1381
Perheellisenä preklinikassa: kahden isän ajatuksia

Kaikkien perheellisten yhteinen ongelma lääkiksessä opiskellessa on ajanhallinta: miten jaat aikasi tasapuolisesti opiskelulle, perheelle, vapaa-ajalle, nukkumiselle? Vaikka kaikki tarvittavat velvollisuudet saisikin tehtyä ajallaan, saattaa tunne lapsille omistetun ajan riittämättömyydestä vaivata.

Lasten isovanhempien – ja nuorilla perheillä mahdollisesti omien isovanhempien – tuki lastenhoidossa on korvaamatonta. Toinen haastatelluista isistä on hankkinut itselleen erillisen opiskelukämpän, jossa voi rauhassa opiskella esimerkiksi mummin hoitaessa lapsia kotona. Illalla jää myös tärkeää opiskeluaikaa pienten lasten mennessä aikaisin nukkumaan. Toinen haastateltu on puolestaan välillä mennyt lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan ja herännyt aikaisin aamuyöstä opiskelemaan ennen lasten heräämistä. Lasten käydessä kodin ulkopuolella harrastuksissa jää vanhemmalle rauhallista lukuaikaa, vaikkakin lasten vieminen ja hakeminen voi olla aikaa vievää. Kun lapsiperheen velvollisuuksista vapautuu, on “vapaa” käytettävä opiskeluun, tai muuten aikaa ei pysty enää mistään nipistämään uudelleen. Se vaatii ehkä kovaa itsekuria, mutta laskee vastaavasti stressitasoja. Nuorempi haastatelluista isistä kehuu myös Kelan tukea perheellisille.

Lääketieteellisen yksi kurssi jaksoa kohden -käytäntö on haastateltujen mielestä perheelliselle parempi malli kuin monen kurssin suorittaminen samaan aikaan, sillä kaikki tarvittavat aikataulut saa yhdestä paikasta. Pitkälle iltapäivään kestävät luennot ja seminaarit aiheuttavat välillä kaaosta perhe-elämän järjestelyssä. Tiedekunnassa ollaan onneksi joustavia, ja pakollisten läsnäolojen korvaukset ja ryhmien vaihdot sujuvat preklinikassa useimmiten helposti.

IMG_1386Molempien haastateltujen perheissä ollaan hakuprosessista lähtien suhtauduttu lääkisopintoihin kannustavasti. Pääsykokeisiin valmistautuminen oli kuitenkin vaikeaa aikaa varsinkin siksi, että monet joutuvat hakemaan lääkikseen useasti päästäkseen sisään. Hakijalle suorituspaineet ovat olleet korkealla, koska kyse ei ole ainoastaan omasta tulevaisuudesta, vaan koko perheen tulevaisuudesta.

Lääkiksessä kohtaa opetuksissa monia asioita, jotka voivat koskettaa erityisesti nimenomaan perheellistä. Sikiöobduktio oli luonnollisesti isille tunteita herättävä paikka, sillä mieleen tuli oman vaimon raskausaika ja isompien sikiöiden kohdalla ajatus oman lapsen menettämisestä. Paljon mietityttää myös se, miten itse reagoisi tilanteessa, jossa omalle vastaanotolle tulisi pahoinpidelty lapsi.

Isät kannustavat olemaan pelkäämättä lasten hankkimista opiskeluaikana. Lasten kanssa oppii olemaan rauhallinen, ja monet lapsuuden muistot ja traumat tulevat ajankohtaisiksi uudestaan, mistä on hyötyä lapsipotilaan kohtaamisessa. Lapsen kasvattaminen ”kypsyttää” vanhempaa aivan erityisellä tavalla, katsoohan lapsessa tavallaan myös osaa itsestään. Vanhempana itselle kehittyy monia ominaisuuksia, joista tulee varmasti olemaan hyötyä lääkärin ammatissa.

Suu- ja leukakirurgiaan erikoistumassa: uudelleen koulun penkille

IMG_1387Suu- ja leukakirurgiaan erikoistuva Laura aloitti opinnot hammaslääketieteellisessä vuonna 1998 opiskeltuaan sitä ennen kolme vuotta kasvatustiedettä. Hammaslääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 2003, ja lasten syntyessä vuosina 2005 ja 2008 hän oli jo töissä terveyskeskushammaslääkärinä. Vuonna 2014 koitti kuitenkin paluu lääkiskirjojen pariin. Suu- ja leukakirurgian erikoistuvien tulee käydä 100 op verran opintoja lääketieteen puolella, ja niinpä Laura liittyi Cursus Medicorum Falsorumin klinikkaa aloittelevaan joukkoon.

Perheen ja lääkiksen opintojen yhteensovittaminen ei aina ole ruusuilla tanssimista. “Sekä opinnot että perhe-elämä ovat varmaan kärsineet jonkin verran, perhe ehkä enemmän. Lääkiksestä ei ole tullut hyviä arvosanoja, mutta kurssit on sentään suoritettu ajallaan.”

Ajan vähyyden lisäksi perheellistä piinaa opiskelijan arkkivihollinen – rahanpuute. Pieniä tuloja on paikattava iltatyöllä, mikä entisestään syö perheen kanssa käytettävää aikaa. Iltaisin ei voi myöskään käyttää kovin paljon aikaa opiskeluun. “Virka-aika on käytettävä tehokkasti ja kuunneltava koulussa, kun ei ole aikaa lukea.”

Lääkis on Lauran mielestä opiskelupaikkana perheelliselle erityisen vaikea, koska klinikassa pakollista opetusta on paljon, eikä aikatauluihin tai opiskelurytmiin voi juurikaan itse vaikuttaa. Opetuksista ei voi olla pois, koska korvaaminen on tehty hankalaksi. “Eikä kirjekurssilla voi tulla hyväksi lääkäriksi.”

Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan mahdoton, kunhan huolehtii, että pääsee kaikesta ajallaan läpi eikä mitään jää rästiin. “Arvosanoista täytyy tinkiä, pääasia on, että kurssit tulee suoritettua. Muilla aloilla voisi olla enemmän joustoa, mutta sitten opinnot venyisivät”, pohtii Laura. Lääketieteellinen tiedekunta voisi kuitenkin helpottaa perheen ja opiskelujen yhteensovittamista tekemällä opetusten korvaamisesta helpompaa.

IMG_1385Lauran kaveripiiristä suuri osa on perheellisiä, ja vain harva opiskelee. Vaikuttaako pelkästään työssäkäyvien ihmisten elämä yksinkertaisemmalta?

“Kyllä! Ihana virka-aikatyö, säännölliset tulot ja lomat!”

Vertaistukea saa muilta leukakirurgiaan erikoistuvilta, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Laurasta ei ole kuitenkaan ollut vaikea sulautua nuorempienkaan medisiinarien joukkoon, vaikka ajankäyttö ja juhlimisen määrä ovat muuttuneet aiemmista opiskeluajoista. “Muut suhtautuvat hyvin, jaksavat yllättävän hyvin kuunnella lapsi-/perhejuttuja. Huomaan kyllä olevani sata vuotta muita vanhempi ja aivan eri elämäntilanteessa, mutta jotenkin kummasti viihdyn joukossa.”

Puolison tuki ja apu arjen pyörittämisessä on arvokasta. Ulkopuolisten on joskus vaikea ymmärtää lääkiksen pakollisuutta ja koulumaisuutta, mutta Lauran miehellä ymmärrystä ja joustoa on riittänyt “käsittämättömän paljon”.

“Olen siitä erittäin kiitollinen. Joskus ehkä rahanpuute koettelee kärsivällisyyttä.” Lauran insinöörimies ottaa enemmän vastuuta lastenhoidosta ja myös perheen logistiikasta. “Ihana aviomies vie iltaisin lapsia harrastuksiin, jos vaimo on töissä tai opiskelee. Ja vielä hakee vaimon iltatöistä kotiin.”

Lääkisläiset alkavat helposti kuvitella itselleen kaikennäköisiä tauteja. Alkaako perheenjäsenilläänkin huomata erilaisia tauteja ja kuvitella kauhuskenaarioita?

“Ennemminkin olen huomannut, kuinka ihanaa on, kun on terveet perheenjäsenet. Minulla on taipumusta perheenjäsenten vaivojen vähättelyyn.”

Äidin opinnot eivät ole ainakaan vielä tartuttaneet lääkiskärpäsen puremaa jälkikasvuun. Lauran 7-vuotias poika haluaa ehkä ajaa bussia tai korjata autoja. 10-vuotias tytär haaveili välillä kirurgin urasta. “Mutta nyt hän haluaakin työn, jossa voi pitää kauniita vaatteita ja kynsilakkaa.”

Isä vuorostaan kotona: välivuosi klinikasta

IMG_1384Tepon, 24, lapsista vanhempi syntyi alfavuoden syksynä ja nuorempi kolmannen vuoden keväällä. Opiskelijaelämä isänä on siis tullut tutuksi – kuten myös sen haasteet.

“Lukemiselle täytyy varata oma aikansa, mikä onnistuu hyvin, jos lapset ovat päiväkodissa. Jos puoliso on kotona lasten kanssa, on suurempi paine lähteä kotiin heti opetuksen jälkeen auttamaan hoitamisessa.” Velvollisuudentunto ajaakin kotiin, vaikka puolisolta saa ymmärrystä ja tukea. “Päivittäin joutuu käymään omantunnon taistelua siitä, kuinka kauan kehtaa käyttää aikaa opiskeluun, kun toinen joutuu samalla hoitamaan yksin lapsia. Pakollisissa opetuksissa voi hyvin olla, mutta kaikella ylimääräisellä ajalla joutuu käymään kauppaa.”

Tepon mielestä onkin reilua, että kun hänen vaimonsa viime syksynä valmistui lastentarhanopettajaksi ja aloitti työt, jäi Teppo kolmannen vuoden jälkeiselle välivuodelle.

“Tasapuolisuuden nimissä oli minun vuoroni jäädä kotiin lasten kanssa. Lisäksi taloudellisista syistä sopi paremmin, että vastavalmistunut vaimoni menee töihin. Kahden lapsen kanssa auto on melko elintärkeä asia, eikä siihen olisi ollut muuten varaa.”

Lääkistä ennen Teppo opiskeli vuoden Otaniemessä. Ennen omaa perhettä opiskeluajan täyttivät erilaiset tapahtumat ja projektit. “Ei tarvinnut ottaa stressiä omista menemisistään tai siitä, ehtiikö opiskella ajallaan. Asioita pystyi tekemään paljon spontaanimmin. Yöunista ei myöskään tarvinnut ikinä huolehtia, kun tiesi voivansa nukkua tarvittaessa niin pitkät yöunet kuin halusi. Perheellisenä aika opiskelun, töiden, perheen, nukkumisen ja oman ajan välillä pitää olla suunnitelmallista, että ehtii hoitaa kaikki pakolliset velvollisuudet.” Teppo tiedostaa jääneensä lääkiksessä paitsi monista opiskelijaelämän sosiaalisista puolista, mutta enää se ei vaivaa kuten alussa. “Ajan myötä ajatukseen on tottunut.”

IMG_1382Perhe onkin lääkisaikana mennyt opintojen edelle. “Lukemisesta on joutunut tinkimään aika paljon, opiskelijariennoista puhumattakaan. Valinnaisia kursseja tai syväreitä ei ole tullut edes harkittua vielä, vaikka moni aihe olisikin kiinnostanut.” Erityisen haastavana opiskelupaikkana Teppo ei lääkistä pidä. Ainoastaan pidemmät harjoittelut ulkopaikkakunnalla voisivat olla hankalia, mutta onneksi perheelliset asetetaan yleensä etusijalle lähiseutujen harjoittelupaikkoja jaettaessa.

Tepon mukaan kurssikaverit suhtautuvat perheelliseen eri tavalla kuin ei-perheelliseen. “Usein huomaa, että ihmiset ajattelevat perheellisiä kiinnostavan vain perheellisten jutut, vaikka asia on pikemminkin päinvastoin. Perheellisiä myös saatetaan vieroksua. Itse olen sopeutunut joukkoon muuten hyvin, mutta ajan puutteen vuoksi on ollut vaikeaa luoda kaverisuhteita. Oma aktiivisuus on lähinnä se, mikä ratkaisee, mutta olen joutunut yleensä valitsemaan perheen opiskelukavereiden edelle.”

Samassa tilanteessa olevien vertaistuella on Tepolle suuri merkitys. Onneksi kaveripiiriin kuuluu yksi pariskunta, jolla on lapsi. “Lapsen saamisen jälkeen on etääntynyt vanhoista kavereista ja uusia kaverisuhteita on vaikeampi luoda kuin aikaisemmin. Heti kun kavereille syntyi lapsi, oli jotkut, joiden kanssa jakaa omaa arkea koskettavia asioita. Paras aika hankkia lapset onkin varmaan silloin, kun kaveritkin hankkivat omansa.”

Haaveet lääkärin ammatista eivät Teponkaan lapsilla ole ajankohtaisia – nuorempi vasta opettelee puhumaan ja vanhempi haluaa mieluummin laivan kuljettajaksi – mutta onko lapsilla kuitenkin leikkilääkärinlaukku? “On! Pinkki sydämen muotoinen, josta löytyy mm. yskivä ja sykkivä stetoskooppi.”

Teksti // Minna Lehtisalo ja Mika Savolainen

Kuvat // Riitta Hoffrén

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.