Pääkirjoitus: Viimeinen renegade

 

 

Eräs ystäväni kritisoi jatkuvasti sitä, miten paljon vietän aikaa kännykkä kädessä ja vastailen viesteihin vuorokauden ajasta riippumatta. Eripurastamme intoutuneena hän esitti minulle kauhukuvan siitä, mihin jatkuva teknologian kehittyminen ja sen lisääntyvä käyttö vielä johtavat. Autojen gps-palvelut ottavat koneiston haltuunsa ja muuttavat autot autoboteiksi kuin Transformereissa konsanaan. Kännykkää tuijottavat ihmiset luovuttavat mielensä kännykän hallitsemaksi. Google-androidit hyökkäävät ihmiskuntaa vastaan. Ystäväni on yksi viimeisistä kapinallisista, renegade, joka taistelee punainen huivi päähän sidottuna androideja ja Googlen valtaa vastaan. Jos jatkan dataamista tähän tapaan, saatamme joutua ystäväni kanssa vastakkain.

Tämän pelkokuvan innoittamana latasin kännykälleni sovelluksen, jonka avulla voin seurata ruutuaikaani. Kahden viikon seurantajakson perusteella voisin sanoa, että olen erittäin ailahtelevainen kännykän käyttäjä. Käyttöminuutteja kertyi päivittäin vain 15 minuutista kolmeen ja puoleen tuntiin. Toki tähän ei olla laskettu muuta ruutuaikaa, kuten läppärin käyttöä, mikä nostaisi tuntimäärää en-halua-edes-tietää-kuinka-korkeaksi.

Käyttöminuuteistani en osaa vielä huolestua, mutta mielenkiintoisempaa on se, millaisina päivinä kännykkää ei tule katsottua. Kalenteriin vertaamalla ne ovat olleet paitsi kiireisiä päiviä, myös niitä päiviä, jolloin illallakin on ollut niin mukavaa, että kännykkä on unohtunut koulureppuun kotiin tullessa. Toisaalta stressin lisääntyessä, esimerkiksi lehden deadlinen tai kokeen lähestyessä, kännykän esille ottaminen on helppo hengähdystauko todellisuudesta. Silloin Jodelin, facebook-feedin ja Instagram-kuvien seuraamisesta tulee huomattavasti kiinnostavampaa.

Lasten ja nuorten ruutuajan rajoittamisesta on puhuttu jo useamman vuoden ajan. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty selkeitä haittoja älylaitteiden käytölle, kohtuullisella käytöllä ne lisäävät hyvinvointia sosiaalisen hyödyn kautta. Haittana raportoidaan lähinnä unirytmin viivästymistä ja nukahtamisvaikeuksia. Aikuisten älylaitteiden käytön vaikutuksia on tutkittu vähemmän, mutta haitat ovat todennäköisesti samankaltaisia.

Toinen jatkuva väittelyn aihe ystäväni kanssa on se, pitääkö ihmisen olla jatkuvasti tavoitettavissa. Minusta melkeinpä pitää, hänestä ei todellakaan. Ihmisellä on oikeus olla vastaamatta puhelimeen, hän sanoo. Tietysti hänkin on oikeassa, mutta asiat sujuisivat paljon hitaammin, jos päättäisi noudattaa whatsappin käytössäkin virka-aikaa. Iltaisin sovitaan suunnitelmat kavereiden kanssa, muistutetaan opetukseen valmistautumisesta ja edistetään tämänkin lehden valmistumista.

Vuoden viimeisessä numerossa toimituksen uudet jäsenet pääsevät loistamaan. Suomi 100 -teemassa käsittelemme tulevaisuutta medisiinarin silmin. Yrittäjyys on vaihtoehto entistä useammalle lääkärille, ja tässä lehdessä on haastateltu kahta medisiinariyrittäjää. Jodelista taas on tullut päivittäinen aikasyöppö usealle lääkisläiselle, tämän lehden jutun jälkeen ehkä entistä useammalle. Viime vuoden tapaan jaamme palkintoja vuonna 2017 ansioituneille.

Kännykänkäyttö tuskin tulee vähenemään tulevaisuudessa. Siksi pitäisikin varmistaa omassa arjessa ruuduttoman ajan säilyminen. Joululoma on hyvää aikaa harjoitella. Ja luulenpa ystäväni pelkojen toteutuvan vielä jollain tasolla elinaikanamme. Kenties vanhuudenpäivinäni hoitaja-androidi auttaa minua ruuanlaitossa ja jakaa lääkkeeni, kun olen itse liian höperö tekemään sitä. Nähtäväksi jää, jaksaako ystäväni silloin vielä kritisoida teknologiaa, vai onko renegadekin hiljaa tyytyväinen oman hoitotaakkansa vähenemisestä.

 

Heidi Hyvärinen

One Comment

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.