PÄÄKIRJOITUS: UUDISTUMISESTA

Kun aloitin Q-kautisen päätoimittajana, tai itse asiassa jo ennen kuin olin edes kunnolla ehtinyt päättää hakevani päätoimittajaksi, minulta kysyttiin: “Miten sinä aiot uudistaa Q-kautista?” Mitäkö minä aion tehdä eri tavalla? Siinäpä hyvä kysymys, vastasin.


Sanotaan, että vain muutos on pysyvää. Vierivä kivi ei sammaloidu. Tylsäähän se olisi, jos Q porkuttaisi eteenpäin samalla raiteella. Jokainen toimituksen jäsen tuo omia ideoitaan mukaan lehteen. Se ei ole koskaan päätoimittajansa näköinen vaan paremminkin hajanainen kokonaisuus toimituksen kokouksessa heittämiä ja myöhemmin toteuttamia ideoita, jotka taittaja on asetellut yhtenäiseksi kauniiksi kokonaisuudeksi. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö päätoimittaja voisi taitavasti ohjata työstettävää numeroa haluamaansa suuntaan.

 

Vierailin alkuvuonna ensi kertaa LKS:n varastolla Medioma I:sen väestönsuojassa. Viime kesänä siivotussa arkistossa oli seinillä vanhoja pilapiirroksia opetushenkilökunnasta ja nurkat täynnä mitä kummallisimpia vuosijuhlalahjoja, kuten 80-luvulta peräisin oleva aikakapseli. Varastosta löytyi myös Medisiinari-lehtiä aina 50-luvulta lähtien.

 

Lueskelin läpi vanhoja lehtiä ja fiilistelin, mitä kaikkea silloiset lääkisopiskelijat ovat halunneet tuoda esiin lääketieteestä, opiskelijaelämästään ja kokemistaan epäkohdista. Lehdistä löytyi yllättävän paljon samankaltaisia juttuja kuin mitä olemme minun aikananikin julkaisseet Q-kautisessa. Oli curriculum-uudistuksen puintia (ei se silloinkaan ole ongelmitta sujunut), lääkisläisten pukeutumistyylin (tai sen puutteen) kommentoimista ja keskinkertaisia novelleja. Emmekö 50 vuoden aikana ole keksineet mitään uutta? Kuukauden kandikin on nykyisin vaihtunut keskiaukeman kuukauden opetushenkilöön.

 

Löytyi vanhoista Medisiinareista erojakin Q-kautisen nykyiseen linjaan verrattuna. Oli paljon pitkiä pohtivia ja kantaaottavia esseitä sekä medisiinisiä kirjoituksia.  60-luvulta löytyi yksi monisivuinen pohdinta eutanasiasta ja sen laillistamisesta. Mielenkiintoista, että nykyään vahvoja tunteita ja yhteiskunnallista keskustelua herättävä aihe on jo silloin ollut esillä. Eräs toimituksen jäsen hiljattain ehdotti, että pyytäisimme klinikan opettajia kirjoittamaan lyhyitä tietoiskuja tai hoitovinkkejä ajankohtaisiin sairauksiin. Olisiko sekään uudistus, jos näin tehtiin jo puoli vuosikymmentä sitten?

 

Lehdestä löytyi myös kirjoitus, jossa arvosteltiin kovin sanoin opiskelijoiden epäkypsää tapaa valittaa opetuksen puutteellisuudesta olematta kuitenkaan halukkaita vaikuttamaan sen laatuun. Miten monesti olenkaan kuullut saman valitusvirren töitä kouluksemme eteen tekevien opiskelijoiden huulilta? 1959 kysyttiin: “Kenen vika? Onko pohjatietojen hankkiminen tehtävä pakolliseksi järjestämällä klinikan sisäänpääsytenttejä?” Tämä uhkaus on nykyään arkista todellisuutta, ja hyväkin niin. Mutta kuinka saataisiin muutettua opiskelijoiden asenne vaikuttamiseen?

 

Medisiinarilehti täyttäisi tänä vuonna 70 vuotta. Senkin kunniaksi tästä Q-kautisesta löytyy yksi vuoden 1959 Medisiinari-lehdessä julkaistu juttu: Kuinka tulla fakki-idiootiksi. Juttu on julkaistu uudestaan jo useaan otteeseen. Löysin sen samaisesta varastosta 90-luvun Alfan Aapisesta, jossa väitettiin jutun olevan peräisin Oulun lääkiksen lehdestä 70-luvulta. Jutun kuvailema ärsyttävän hikaroiva lääkisopiskelija kuulostaa tänäkin päivänä kovin tutulta. Opiskelijat eivät ainakaan ole perimmäiseltä olemukseltaan uudistuneet. Sitä mieltä on Kandiomassa työskentelevä Anne Härkönenkin, jolla on ollut päivittäistä kosketuspintaa medisiinareihin jo 28 vuoden ajan. Hänen tarinoitaan vuosien varrelta voit lukea sivulta XX.

 

Nyt parin kuukauden jälkeen osaan jo ehkä vastata kysymykseen paremmin, kuitenkaan varsinaisesti vastaamatta siihen. Eihän niitä uudistuksia tyhjästä nyhjästä, vaan tuodaan takaisin vanhoja ideoita ja tehdään ne paremmin. Tuskin kukaan oikeasti pukeutui 90-luvullakaan samalla tavalla kuin tämän päivän muotitietoisimmat. Mutta millä tavalla Q-kautinen tuleekaan muuttumaan, se olkoon vielä yhtä arvoituksellista kuin ensi kevään muoti.

 

Heidi Hyvärinen

Päätoimittaja

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.