Pääkirjoitus: Synnyitkö hopealusikka suussa?

“I grew up in a blue collar family. My dad was a printer—a union guy. So he didn’t have the financial resources to pay for my college or law school. I had to make my own way. I flipped burgers during the week for frat guys at the Student Union. I covered my tuition by spending my summers in the Marine reserves. I’m trying to make sure my kids don’t have to do all that stuff. I want them to be able to backpack through Europe, or volunteer in Central America. — I work 60 or 70 hours a week to make sure they can do whatever they want.”

Tekstiin liittyvässä kuvassa keski-ikäinen, hyvin pukeutunut mies nojaa seinään. Kuva ja tarina löytyvät Facebookin suositulta Humans of New York –sivulta, jolla yhdysvaltalainen valokuvaaja Brandon kuvaa satunnaisia ihmisiä kaupungin vilskeessä ja kertoo heidän tarinansa. Sivu on mielenkiintoinen paitsi tarinoidensa takia myös niiden saamien kommenttien ansiosta. Kommenttiosiossa näkee harvoin epäasiallista tai törkeää tekstiä. Sen sijaan siellä näkee varsin yksimielistä myötäelämistä, josta on tullut netissä uhanalaista.

Pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa eläneelle kommentit avaavat myös ikkunan amerikkalaisen mielenmaisemaan, jossa ajatus siitä, että ihmisen täytyy itse ansaita toimeentulonsa, elää vahvana.

”Don’t let them miss out on learning what you did by “flipping burgers” and “all that stuff”. It taught you valuable lessons that they need also! Hard work is a great teacher!”

”You learned REAL life by flipping those burgers during the week and they made you who you are today. A great man it seems! It never hurt anyone to pay their way through college.”

Kaikki kommentoijat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Moni huomautti, ettei Yhdysvalloissa lukuvuosimaksuja nykyään makseta hanttihommilla, vaan opiskelijat velkaantuvat. Etulyöntiasemaan voivat päästä nuoret, joiden vanhemmat pystyvät – ja ovat halukkaita – tukemaan lastensa opiskelua taloudellisesti. ”Well, trying to pay their way through college hurt everyone who had to drop out because they couldn’t afford it.”

”I’ve worked hard to pay for my education. Why should I pay for someone else’s too?”, penäsi eräs kommentoija. Suomalaiselle asetelma on nurinkurinen. Itse koen, että etenkin kalliin lääketieteellisen koulutuksen ilmaiseksi saaneena minun velvollisuuteni on palauttaa raha aikanaan valtiolle – maksaa siis veroina jonkun tulevaisuuden opiskelijan yliopistotaival. Ilmainen koulutus ei anna kenellekään oikeutta laiskotella. Se antaa kaikille tasaveroisen mahdollisuuden tehdä työtä.

Kuva2Suomalainen laadukas ja ilmainen koulutus on pitkään ollut ylpeydenaihe ja itsestäänselvyys. Nyt se koetaan uhatuksi. Nykyisessä taloustilanteessa säästöjä on pakko tehdä. Onneksi opetuksen laadun ei välttämättä tarvitse huonontua suoraan verrannollisena yliopistojen tekemiin leikkauksiin.

Toivottavasti Suomessa saa tiukasta tilanteesta huolimatta myös jatkossa laadukasta ja ilmaista akateemista koulutusta.

Minna Lehtisalo
Päätoimittaja

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.