Pääkirjoitus: Kaikki hyvin Suomessa

Julkisella puolella työskentelevän lääkärin keskipalkka on noin 300 euroa kuukaudessa, saman verran kuin hyväpalkkaisella siivoojalla. Potilaatkin tietävät tämän, ja hyvänä tapana on tuoda lääkärille lahja tai sujauttaa käteen lisää käteistä kiitoksena hyvästä hoidosta. Jos haluaa ansaita enemmän, on erikoistuttava, mutta erikoistumisvaiheen ajan pitää elää säästöillä.

Tällaista on olla lääkärinä Bosniassa. Vietin viime kuukauden kliinisessä vaihdossa Kreikassa, Patraksessa, ja vaikka lääketieteen puolesta oppi jäi vähälle, niin kuukausi antoi paljon perspektiiviä lääkärin ammattioloihin muualla maailmalla. Vaihdossa oli edustettuna usea Itä-Euroopan maa: Ukraina, Liettua, Latvia, Bosnia, Romania, ja Tsekki. Näissä maissa terveyskeskuslääkäri ei suinkaan ole paljon tienaava henkilö, vaan palkka on maan keskitasoa, tai alle.

Sen vuoksi lääkärin ammatti on näissä maissa vielä kutsumusammatti. Länsi- ja Pohjois-Euroopassa osa valitsee sen jo palkan ja varman työllistymisen vuoksi. Minun ainakin pitäisi harkita vielä uudelleen ammatinvalintaani, jos tietäisin ettei tulevalla palkalla voi elättää perhettä. Ukrainassa terveyskeskuslääkärin palkka on noin 80 euroa kuukaudessa, mikä on vähän siinäkin maassa. Alhaiset palkat antavat eri merkityksen yrityksiltä ja potilailta saataville lahjoille. Motivaatiota määrätä flunssaan tai lapsen korvatulehdukseen antibiootteja riittää.

Mitä sitten tulee sivistyksen syntypaikan Kreikan, paikallisten mukaan toiseksi parhaimman julkisen sairaalan, Patraksen yliopistollisen sairaalan arkeen, oli se järkytys suomalaiselle lääketieteen opiskelijalle . Aamuisin saavuimme sydänkirurgien toimistoon, jossa viitisen kirurgia poltti ketjussa tupakkaa, joi frappea ja keskusteli kreikaksi, aihe harvoin selvisi meille. Leikkauksia näille viidelle riitti elektiivisesti yksi viikossa, päivystyksellisiä pari. Hygienian suhteen leikkaussalissa oltiin aika vapaamielisiä: anestesiologi kuivasi märät kätensä potilaan päällä olevaan peitteeseen, hoitaja poltti tupakkaa salin avoimella ovella. Sisätautiosaston kierrolla infektiolääkäri desinfioi kätensä ainoan kerran kierron alussa. Ikkunoita pidettiin jatkuvasti auki, potilaat käyttivät omia vaatteitaan. Kaikki oli vanhan ja ruosteisen näköistä: sängyt, ovet, laitteet, vessat. Päivystyksessä lääkärin pöydällä oli valtava sarakkeinen kirja, johon kirjattiin jokaisen päivystyspotilaan perustiedot, tietokoneelta tilattiin vain labrat.

Yllättävää, miten iso ero on kahden EU-maan sairaalan välillä. Ja sen tulokset näkyvät: Patrassa lähes jokaisella osastopotilaalla oli sairaalasta saatu infektio. Huomasin kammoksuvani ajatusta siitä, että joutuisin itse sairaalaan potilaaksi. Vaihtariporukassakin naureskeltiin ja kauhisteltiin arkea sairaalassa.

Minulle kesä on aina ollut perspektiivin ja motivaation hakemista tulevalle opintovuodelle. Kesällä on aikaa pysähtyä miettimään, miltä tulevaisuus näyttää ja miellyttävätkö näkymät edelleen. Tämän kesän jälkeen voin olla onnellinen siitä, että opiskelen lääketiedettä Suomessa. Harvassa maassa voi opiskelija toimia lehden päätoimittajana, juhlia sitseillä, harrastaa, ja samalla opiskella lääketiedettä. Saati sitten toimia lääkärin sijaisena 4. vuoden jälkeen, ja saada luottamusta ja rohkaisevaa opetusta amanuenssuureissa sitä ennen. Tätä yritän miettiä silloin, kun sateisena ja pimeänä marraskuun aamuna suuntaan kohti Tornisairaalaa ja pakollista ryhmäopetusta, ja haikailen takaisin Kreikan lämpöön ja aurigonpaisteeseen.

Uudet alfat, teillä riittää varmasti intoa opiskeluun, mutta toivon teidän lähtevän innolla myös Kandiseuran toimintaan mukaan, oli se sitten aktiivisuutta kerhoissa, hallituksessa, valtuuskunnassa tai Q-kautisessa. Alfavuoden alussa en ollut vielä koskaan käyttänyt Photoshoppia, taittanut tai toimittanut lehteä. Lääkiksen aikana voi oppia monia erilaisia taitoja, joiden hyödyllisyyttä tulevaisuudessa ei voi etukäteen tietää. Mutta se ainakin on varmaa, ettei lääkäriksi kasveta pelkkiä kirjoja lukemalla!

Intoa tulevaa syksyä varten myös vanhemmille kollegoille toivottaen,

Heidi Hyvärinen,

Q:n päätoimittaja

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.