Mielensäpahoittaja: Aamuvirkkujen planeetta

Kello on 02:30, huomenna (tai siis tänään) on herätys 7:30. Minun ei tarvitse saada tätä tekstiä valmiiksi aamuun mennessä, silti aloitan sen nyt.

Muistan, kun päiväkodissa päivän ohjelmaan kuului pakolliset puolentoista tunnin päiväunet. Ennen älypuhelimien aikakautta pimeässä huoneessa paikallaan makaaminen ei ollut kovin mieltä ylentävää. Kun muut lapset heräsivät, olin itse hiljalleen tulossa väsyneeksi. Muiden piristävät päiväunet merkitsivät minulle masentavaa ja väsyttävää pimeässä huoneessa makaamista. Kysyessäni lupaa tehdä jotain muuta vastaus oli yleensä, että ”sinun täytyy nukkua että kasvat” tai ”nukkuvathan muutkin”.

Miten minua pelottikaan, kun aina uhkailtiin että minusta tulisi vajaaälyinen tai lyhytkasvuinen, jos en nuku… Mutta kuinka yllättävää, en siltikään saanut unta. Muistan myös, kuinka 10-vuotiaana harmitti kovasti, kun lääkärisukulaiseni ei suostunut määräämään minulle unilääkkeitä.. No, ehkä se oli ihan hyvä juttu näin vanhempana ja viisaampana mietittynä.

Nukkumisen suhteen olen kuitenkin samanlainen nykyäänkin – yksinkertaisesti ei nukuta, ennen kuin tähdet ovat oikeassa asennossa, mikä tapahtuu useimmiten vasta kolmen jälkeen yöllä. Voin myös luvata, ettei kyseessä ole yrityksen puute, suurin osa elämästä kun on tullut yritettyä. Yksi parhaista päätöksistä elämässäni on ollut hyväksyä omat nukkumaanmenoajat ja lopettaa aikaisin nukkumisen yrittäminen. Eikö olekin paljon hyödyllisempää tehdä tätä tekstiä keskellä yötä, kuin maata sängyssä hereillä miettimässä sen tekemistä?

Ai niin muuten, herätys odottaa neljän tunnin päästä.

Mutta miksi ihmeessä maailman pitää toimia aamuvirkkujen päivärytmin mukaan? Tiedän etten ole ainoa, jonka elämä sujuisi paljon sulavammin, jos oma normaali työpäivä ei alkaisikaan kahdeksalta. Itse asiassa väitän, että vapaapäivänä vähemmistö ihmisistä herää huvikseen niin aikaisin. Miksi sen pitää olla niin monella alalla normi, että työpäivä on aamu- ja iltapäivä? Luulen että löytyisi suuri joukko ihmisiä, jotka sen sijaan työskentelisivät mieluummin iltapäivän ja alkuillan ja nauttisivat vapaa-ajastaan illalla ja yöllä ilman huolia aikaisesta herätyksestä. Eikö aamu- ja iltaruuhkatkin voitaisi välttää kokonaan, kun useamman työpäivä alkaisi vähän myöhemmin?

Tarkoitukseni oli pahoittaa mieleni huomisesta aikaisesta herätyksestä, mutta palavin viha tästä jäi nyt puuttumaan.. Ehkä alan jo hyväksymään itselleni muutaman tunnin yöunet normaaleiksi, on sitä ainakin tullut harjoiteltua. Mieluummin voisin silti nukkua vähän enemmänkin.

Teksti // Mika Savolainen

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.