Hissi joka kulkee vain joka toiseen kerrokseen

Kuvittele bussi, jossa ihmiset istuvat omilla osastoillaan tai kauppa, joka palvelee vain tiettyjä ihmisiä. Mielikuvat vievät helposti Hitlerin Saksaan tai apartheidin Etelä-Afrikkaan. Vain joka toiseen kerrokseen pysähtyvästä hissistä saattaa kirvota mieleen Trump-tower, jossa kerrokset on mahtipontisesti nimetty todellisuutta suuremmilla numeroilla. Kohtaamassani ilmiössä ei kuitenkaan ole kyse suurentelusta vaan pelosta ja epävarmuudesta; joka toinen kerros on vaaleanpunainen ja joka toinen vaaleansininen.

 

Taiwanissa vietetyn vaihtokuukauteni alussa kohtasin yhteydenpidollisia ongelmia, kun puhelimeni hajosi ja huoneeni kaapelinettiyhteys ei lukuisista yrityksistä huolimatta käynnistynyt. Istuin neuvottomana huoneessani Taoyuanin pimenevässä illassa Taiwanin pohjoisosassa. Seuraavana aamuna alkavan tutkimusryhmätyöskentelyn aikataulusta ja labraan löytämisestä olimme kummini kanssa sopineet keskustelevamme tekstareilla. Puhelimen petettyä kesken ulkomaankomennuksen alkuaskelten jäin herätyskellon lisäksi myös ilman viestitintä. Koska kummini oli asioilla, päätin kielloista huolimatta tukeutua kirjepostiin, jonka sujauttaisin kummini asuntolahuoneen oven alta. Tehtävästä teki haastavan asuntolan säännöt, jotka kielsivät asukkaita astumasta vastakkaisen sukupuolen kerroksiin. Rikkomuksista kuulemma rangaistaan ankarasti. Normaaliolosuhteissa seuraisi jopa erottaminen yliopistosta. Otin riskin.

 

Kulkiessani epätoivonkyyneleiden pehmentämä kirjelmä kädessäni kohti vaaleansinistä poikien hissiä tunsin koko aulan katseiden painautuvan selkääni. Erotuin joukosta jo valmiiksi kuin yleiselle rannalle eksynyt nudisti. Tabuja rikkova hissivalintani ei ollut omiaan parantamaan sulautumistani.

 

Päästyäni naissukupuolelta ehdottoman kiellettyyn viidenteen kerrokseen kuljin pää painettuna askelta pidentäen. Ohitettuani tirskahduksiaan peittelevän nuorukaiskaksikon pysähdyin. Tunsi tarvetta selittää käytöstäni. Palasin tolpan taakse siirtyneen kaksikon luo ja tiedustelin, osaisivatko paikalliset varmistaa hataraan mielikuvaan perustuvan käsitykseni kummini huoneen numerosta. Tiedusteluuni vastattiin myöntävästi ja sain apua avunpyyntöni välittämisessä. Suoritettuani kielletyn tehtävän palasin nopeasti hissiin ja aulakerrokseen. Ovien avautuessa vastaanotto oli jälleen epäuskoisen paheksuva. Vai oliko katseissa sittenkin mukana välähdys epävarmaa uhman ihailua. Vaikea sanoa.

 

Aasialaiseen sukupuolierotteluun törmäsin ensi kerran Haruki Murakamin ikonisissa kuusikymmentäluvulle sijoittuvissa epätoivoista nuoruuden huumaa huokuvissa romaaneissa. Aikuisuutta ensi kertaa maistavat yliopisto-opiskelijat asuvat tarkasti omissa asuntoloissaan, joihin ei voi kuvitellakaan tuovansa juhlista vastakkaista sukupuolta edustavaa yövierasta. Kertomuksissa nuoret väärentävät sisään kirjautumisensa  asuntolan taululle lauantaiyönä ja karkaavat Tokion yöhön. Kuusikymmentäluvun kuvaus on kutkuttavan uhmakas ja hellyttävän vanhoillinen. Kun kuulin japanilaiselta vaihto-opiskelijalta keväällä tilanteen olevan ennallaan yhä vuonna 2017, epäusko kouraisi vatsaani.

 

Paljastuksen myötä en menettänyt jo kaavailemaani Japanin majoitusta uuden japanilaisen ystäväni asuntolahuoneessa, vaan luottamukseni globaaliin sukupuolten väliseen tasa-arvoistumiseen. Olin pöyristynyt ja hämmentynyt omaan naiviin luottamukseeni tasa-arvoistumisen itsestäänselvyydestä. Aasialaisen opiskelija-asuntolan huoneissa  yöpyy dormantti seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden pelko. Onko majoitus keino, jolla yliopisto pesee kätensä ja sulkee silmänsä nuorten ihmisten seksuaalisuudelta? Menettelyllä toki pidetään Taiwanissakin love-hotellibisness hyvissä voimissaan. Lähin tuntihintaa veloittava kompleksi mainosti itseään vilkkuvin värivaloin vain kivenheiton päässä yliopistolliselta sairaalalta.

 

Oppilaitos jakaa opiskelijansa kerroksiin kromosomiperustein –  mystifioi ja mutkistaa sukupuolten välistä kanssakäymistä. Binäärisen sukupuolimalliin lukeutumattomilla ei tässä talossa ole kerrosta, ei edes omaa porrastasannetta.

 

Kun esittelin Medioma-asumustani siihen kesäksi muuttavalle thai-vaihtarille, hän kysyi, oliko Medioma II ”all male dormatory”. Kysymyksestä hämmentyneenä asunnossa asuvana naisena koitin avata suomalaista näkemystä täysi-ikäisten ja -valtaisten kansalaisten asumismenettelyistä. Selittäessäni kohtasin oman kauhuni. Millaista olisi asua  Medioma II:lla ja vuosia pohtia, minkälaista elämää miespuoliset opiskelukaverit ykkösellä viettävät? Kuinka paljon tällaisessa menettelyssä menettäisimme yhteistä? Positiivisia seurauksia järjestelystä en keksi ensimmäistäkään.

 

Taiwanissa valittiin tammikuussa maan historian ensimmäinen naispresidentti. Hissin voisi näin ajatella kuljettavan matkustajansa sukupuolesta riippumatta kerrokseen kuin kerokseen, kaikkein ylimpäänkin. Tässä talossa kuitenkin tunnen, etteivät paloturvallisuus tai hyötyliikunnan puute ole rakennuksen ainoat vaaranpaikat – kerrosten välillä kun ei pääse kulkemaan edes portaita.

 

Ellamaija Kasanen

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.