Häirintäkyselyn tuloksista

 

Viime keväänä Purnausportaalissa julkaistiin keskustelunavaus, jossa oltiin huolissaan lääkiksessä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. LKS:n hallitus järjesti asiasta kyselyn toukokuussa. Tässä haluamme avata kyselyn tuloksia ja sen pohjalta hallituksessa käytyä keskustelua. Tulosten julkaisun ajankohta osui sattumalta yksiin Q-kautisen sisällöstä syntyneen kohun kanssa.

Kyselyyn tuli vastauksia vähän, mutta tulokset ovat huolestuttavia. Useampi lääkiksessä opiskeleva on sukupuolesta ja kurssiasemasta riippumatta kokenut seksuaalista häirintää. Miespuoliset vastaajat kokivat, että heidän kokemaansa ahdisteluun ei suhtauduttu samalla vakavuudella kuin jos ahdistelu olisi kohdistunut naiseen. Ahdistelu on vastaajien mukaan ollut sekä vahvaa sanallista ehdottelua että fyysistä lähentelyä. 

Lääkiksen ilmapiiri on välillä hyvinkin vapautunut ja rento. Opiskelutilanteissa, kuten sydäntä auskultoitaessa, sekä esimerkiksi speksisaunassa kanssaopiskelija tulee luonnollisesti lähelle. Kavereita tulee itse kunkin ”lähenneltyä”, ja eri kaveripiireissä käsitys sopivasta fyysisestä läheisyydestä vaihtelee suuresti. On myös itsestään selvää, että jokaisella meistä on omat rajamme. Perustavanlaatuisiin sosiaalisiin taitoihin kuuluu se, että erottaa opetustilanteet ja kollegiaaliset saunomiset tanssilattian hämärässä tapahtuvasta liimautumisesta ja kähmimisestä. Liimautuminenkin on varmasti ok, jos molemmilla osapuolilla on sama käsitys tilanteesta. Myös alkoholin vaikutuksen alaisena tilannetajun täytyy säilyä. Humalatila ei ole Suomen laissakaan lieventävä asianhaara häirintätapauksissa.

Kyselystä ilmeni, että häiritsijän sosiaalinen status on vaikuttanut yhteisön suhtautumiseen häirintätilanteessa. On huolestuttavaa, jos esimerkiksi vastuuhenkilön tai suositun opiskelijan tekemisiä katsotaan sormien läpi. Leimautumisen, ystävän menettämisen, juorujen tai ulkopuolelle jäämisen pelko  sekä puhdas ujous voivat vaikuttaa tilanteessa reagoimiseen sekä asian eteenpäinviemiseen. Onko tylsän pihtarin merkki, jos ei anna kähmiä persettään? Tuskin kukaan tahallaan aiheuttaa ahdistusta tai mielipahaa kollegalle, mutta nyt on selvää että jokaisen meistä tulee miettiä omaa käytöstään ja paremmin asettua toisen asemaan.

Vietämme koulussa ja myöhemmin työelämässä samojen ihmisten kanssa vuosia, ja jo tämänkin takia jokaisen olisi syytä miettiä millaisen muiston haluaa itsestään kollegoille jättää. Muualta yliopistoltamme on mediassa kuultu vuoden aikana vielä huolestuttavammista häirintätapauksista. Olisi hienoa, jos lääkiksessä ei enää tarvitsisi kohdata vastaavaa. Jo tuleva ammattimme edustaa täysin päinvastaisia arvoja.

Arkkiatrin sanoin: kollegiaalisuus on toisen arvostamista. Tämä pitäisi muistaa myös siellä hämärällä tanssilattialla, Euphorian bilehumussa.

LKS:n hallitus

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.