Haastattelussa: Matti Airaksinen

 

 

 

Opiskelutaustasi?

Kirjoitin -81 lukiosta Kuopiossa. Lukion jälkeen opiskelin 2 vuotta arkkitehtuuria, kunnes jäin välivuodelle suorittaakseni armeijan. Intissä kypsyi ajatus lääkiksestä, missä molemmat vanhempanikin ovat opiskelleet. Kiinnostuin erityisesti tiedepuolesta, halusin ymmärtää miten eri kudokset toimivat.

 

Parhaat muistot lääkisajoilta?

Monet opiskeluriennot jäivät mieleen, esimerkiksi yösuunnistus Vierumäellä.

 

Minkä neuvon antaisit opiskeluita aloittelevalle itsellesi?

Mene mukaan kaikkeen ja kokeile kaikkea. Ikinä ei kadu sitä, että on kokeillut jotain. Nopeasti huomaa onko se oma juttu.

 

Entä uudelle alfalle?

Suurin osa ei tiedä mitä aikoo isona, niin avoimesti kokeilee kaikkea eikä valitse liian aikaisin omaa alaa.

 

Miten päädyit lääkikseen opettamaan?

Valmistuin -91 ja väittelin pian sen jälkeen neuroanatomiasta. Lähdin post dociksi Saksaan Münchenin lähelle Max-Planck Instituuttiin, minne labrakaverini Eero Castrén houkutteli minut. Siellä vietimme perheen kanssa 4 vuotta. Projektin valmistuttua tulin takaisin Suomeenaluksi Biotekniikan instituuttiin ja sitten Neurotieteen keskukseen Viikkiin ja lopulta takaisin tänne BM:lle. Pikkuhiljaa olen alkanut pitää enemmän anatomian ja histologian luentoja Heikki Hervosen eläköityessä.

 

Suosikkivärjäystekniikkasi?

Immunologinen värjäys, koska siinä voi laittaa niin montaa eri väriä samaan kuvaan. Mieleenjääneitä kuvia on esimerkiksi Saksassa konfokaalimikroskoopilla ottamani kuva ihon Merkelin soluista, joka päätyi Neuron-lehden kansikuvaksi.

 

Lempikudos?

Kyllä se on aivojen hermokudos

 

Miten aikasi jakaantuu opetuksen ja tutkimuksen välille?

Nyt on tullut enemmän opetusta ja hallintoa ja tutkimus jää yhä vähemmälle. Rahoituksen saaminenkin on nykyään paljon vaikeampaa kuin kymmenen vuotta sitten.

 

Mikä on lempiluentosi pitää?

Hermostojakso on tietysti kiva, se kiinnostaa itseä eniten ja sen tuntee osaavansa selkäytimestä. Terveestä ja sairaasta kudoksesta pidän myös, sitä ollaan kehitetty paljon viime vuosina.

 

Mitä olet keräillyt?

Marjoja ja sieniä. Nyt yritän opettaa kääpiösnautseriani etsimään tatteja, se oppiikin nopeasti.

 

Unohtumattomin matkakokemuksesi?

Saksan reissu tietysti jäänyt mieleen, sieltä oli niin helppo matkustaa muualle Eurooppaan. Siellä oli toinen kaveri postdoccina, Rainer, joka oli oikein pro laskettelija. Hän houkutteli minut mukaan viikonlopun laskureissulle. Siinä sukset vain ensi kertaa elämässä jalkojen alle, muut sanoivat että pysy sitten perässä. Silloin oli vuorilla hernerokkasumu, jossa näki vain pari metriä eteenpäin. Mentiin mustia rinteitä heti kättelyssä, ihme että siitä selvittiin ilman loukkaantumisia. Seuraavana viikonloppuna käytiin vaimon kanssa katsomassa samoja rinteitä, ei meinannut uskoa, että siitä oli laskettu.

 

Mikä kirja on vaikuttanut sinuun eniten?

Lukioaikana luin paljon romaaneja, silloin Hermann Hessen Lasihelmipeli kolahti. Dostojevskiä tuli myös luettua paljon. Nyt tulee kuunneltua paljon jännäreitä automatkoilla.

 

Minkä biisin tahtiin on paras tanssia?

En ole mikään tanssija, mutta muistan silloin 80-luvulla soi Dire Straitsia ja Pink Floydia.

 

Tarina viiksien takana?

Ei niitä opiskeluaikana vielä ollut, jossain vaiheessa lasten tulon jälkeen ne kasvatin. Kun sitten ajoin ne pois, lapset kielsivät, ettei saa ajaa. Eivät enää meinanneet tuntea minua. Siitä ne ovat sitten jääneet.

 

Valinnan paikka

Kevät vai syksy? Kevät

Sukset vai luistimet? Sukset

Hiiri vai seeprakala? Hiiri

Junqueira vai Ross? Junqueira

 

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.