Erilaisissa kesätöissä


Osastonsihteeri, lääkintävahtimestari, sanelun purkaja, hammashoitaja, amanuenssi, tutkimusassistentti… “Oman alan” kesätöiden valikoima on lääkisläisillä ja hammaslääkisläisillä varsin kattava jo ennen viransijaistusoikeuksien alkamista, ja moni viettää kaikki opiskelukesänsä poikkeamatta kertaakaan valitsemaltaan urapolulta. Kaikille ei oman alan töitä kuitenkaan riitä. Joskus taas ennen lääkisopintoja alkanut kesätyö houkuttaa vielä lääkiskesinäkin. Q-kautinen esittelee X KPL:TTA oman tiensä kulkijaa, jotka ovat löytäneet kesätienestinsä yllättäviltä tahoilta.

 Paperiteollisuuden palveluksessa

Mika Savolainen, L2, vietti alfavuoden jälkeisen kesänsä kolmatta kertaa UPM:n paperitehtaalla. Virallinen työtehtävä oli massanvalmistus. Käytännössä tähän kuului puiden liikuttelua, nappien painelua ja kaikennäköisen tehdasjätteen siivoamista. “Melko yksinkertaista ja aivotonta työtä, pelastuksena kuitenkin kuulokkeiden sallittavuus. Moottorisaha, kirves ja suojalasit tulivat tutuiksi, ja työvaatteet olivat valmiiksi oksennuksen värisiä, jottei työn likaisuus olisi helposti nähtävissä. Lääkiksen kanssa työllä ei voisi siis olla paljon vähempää tekemistä. Vuorotyö ei tuottanut ongelmia paitsi yövuorojen osuessa samalle viikonlopulle kuin Provinssi. Yövuorot loppuivat ja aamuvuorot alkoivat klo 5.30, joten yli vuorokauden valvominen yhteen menoon tuli koettua moneen kertaan. Siihenkin tottuu ja kaikesta selviää, kun siitä maksetaan.” Parasta työssä olikin palkka, pitkälti kiitos hyvien lauantai- ja sunnuntailisien. Mika myöntää hetkellisesti usein vihanneensa työtänsä, ja haluaisi tulevina kesinä oman alansa töihin. Hän hyväksyy kuitenkin totuuden betan valinnanvaran puutteesta, joten UPM saattaa kutsua vielä ainakin yhden kesän ajan.

 

Muikkujen paistoa ja kulttuurien törmäyksiä Kauppatorilla

annu-kesatyotAnna-Sofia Mäntykoski, H4, työskenteli torimyyjänä Helsingin Kauppatorilla heinäkuusta lokakuuhun 2015. ”Olin kesätöiden haussa myöhään asialla. Kaverin vinkkaamana päädyin ensin keikkafirmaan henkilökohtaiseksi avustajaksi. Työajat ja palkka olivat aikamoista palapelin kokoamista, etenkin jos avustettavia oli useita. Erästä henkisesti hyvin kuormittavaa asiakasta olisi saanut avustaa täydet 40 tuntia viikossa, mutta en halunnut, ja päädyin etsimään pikapikaa mol.fi:n kautta toisen kesätyön ja päädyin torille.

Työnkuvaan kuului asiakaspalvelua, lohien, muikkujen, pussiperunoiden ja –kasvisten paistamista, pöytien siivoamista, pulujen ja lokkien hätistelyä jaloista pyörimästä, tavaroiden purkamista/pakkaamista yms. peruskauraa. Turistien kanssa esimerkiksi kommunikointi ja kulttuurierot tuottivat välillä huvittavia hetkiä. Japanin kielessä ei ole erikseen r- ja l-äännettä, ja keskustelu saattoi mennä joskus näin:

”One salmon ple”

”Do you mean salmon plate or salmon bread?”

”Salmon ple”

”Uhmm…???”

“This one, this one!”

”Sorry, I can’t see the picture, can you say the price of it? Eleven euros? Five euros?”

”This one, this one!”

Espanjalaiset olettivat saavansa leipää ilmaiseksi ruuan kanssa ja olivat pettyneitä, kun una cerveza olikin ykkösolutta. Lokkeja ruokkivat turistit ja kourakaupalla muikkuja ilmaiseksi ”maistavat” asiakkaat saivat joskus verenpaineen kohoamaan. Annoskuvat teksteineen olisivat saaneet olla hieman selkeämmät, sillä noin kerran päivässä joku kysyi muikkurovetta ihmetellen ”Mikä toi rove kastikkeella on? Mitä on rovekastike?”

Parasta työssä oli aurinkoiset päivät ulkona, torin tunnelma, kivat työkaverit ja asiakkaat. Sai syödä ja juoda ilmaiseksi kaikkea, mitä mmyytiin. Pomolla oli myös crepes-kojun kanssa joku diili, että saatiin hakea sieltäkin ilmaiseksi mitä vaan. Huonointa oli myyntikojun ahtaus, rasvanhajuiset vaatteet töistä lähtiessä, kiireiset päivät, yksi työkaveri, jotkut asiakkaat. Työ oli myös fyysisesti hieman raskasta.”

Ennen torikesää Annu oli ehtinyt opiskella hammaslääkiksessä 2,5 vuotta. Preklinikan oppeja ei torilla päässyt hyödyntämään, mutta varsinaiseen hammaslääkärin työhön yhtymäkohtia kuitenkin löytyy. ”Torimyyjän ja kliinisen hammaslääkärin työssä yhteistä on ihmisten kohtaaminen, asiakaspalvelu, ripeys ja työn fyysisyys.”

Työnantajan kanssa asiat sujuivat pääosin varsin jouhevasti. ”En enää muista, kirjoitettiinko ollenkaan virallista työsopimusta, ja palkan suuruus oli aluksi vähän hämärän peitossa. Palkanmaksussa ei kuitenkaan lopulta ollut ongelmia, ja maksettiin ihan verokortin kanssa, mitä aluksi epäilin. Nettopalkka oli muistaakseni tippeineen n. 11e tunnissa. Työvuorolistoja sai välillä vähän odotella, ja jos oli sateinen sää ja hyvin hiljainen päivä, loppuikin työpäivä vähän aiemmin. Tämä ei kuitenkaan itseäni haitannut. Työnantaja oli kaikin puolin aika reilu tyyppi, itseäni nuorempi, ahkera yrittäjänainen.” Annun työkaverit tiesivät hammaslääkistaustasta ja suhtautuivat siihen neutraalisti. ”Työkavereiden joukossa oli yksi oikeustieteen opiskelija ja toinen, joka opiskeli UCL:ssa medical sciencea.”

Tänä kesänä Annu on ollut oman alan töissä: kaupungilla hammashoitajana toimistotyössä. Eroja torimyyjän työhön löytyy. ”Siisti sisätyö, ei yhtään fyysistä, rauhallista, omaan tahtiin tehtävää itsenäistä työtä.” Valmistuttuaan Annu haluaisi olla töissä paikassa, jossa voi vaikuttaa työaikoihin tai työajat ovat hieman vaihtelevia. ”Aamu-unisuus on hankala ominaisuus, jos on terveyskeskushammaslääkärinä ja työaika alkaa aina 7.30. Jokin muu, esimerkiksi hallinnollinen puoli voisi kiinnostaa myös perus kliinisen työn lisäksi.”

Annu on tyytyväinen, että kokeili jotain muutakin kuin perinteisiä oman alan kesätöitä, ja voisi suositella vastaavaa lääkisläisille laajemminkin. ”Torikesä oli ihan hauska. Jos tykkää asiakaspalvelusta, niin miksei esimerkiksi preklinikkakesinä, jos ei ole löytänyt omaa alaa liippaavaa työtä. Itse kyllästyn asioihin nopeasti ja tykkään kokeilla vähän kaikenlaista, niin on kivaa tehdä välillä jotain ihan muuta.” Omalla kohdalla paluuta toripöydän taakse tuskin on enää edessä.

 

Töissä festareiden huiskeessa

14112045_10154473302106118_1238474421_nRolle Rantala, L6,  oli töissä ammattiviihdyttäjänä Magic Games -firmassa kesinä 2011-2014, eli sisäänpääsykesästä gammakesään asti. Hän päätyi yritykseen kaverin kautta, pienessä firmassa kaikki työntekijät tunsivat toisensa jotakin kautta. Rollen työtehtävänä oli kiertää festareilla ja pitää festarikansalle erilaisia sirkuspelejä: sumopainia, vekkulitikkaita, ja nyrkkipalloa. “Sirkushuveja”, Rolle tiivistää. Kesän aikana tuli kierrettyä 6-10 festarit, eli töitä riitti melkein joka viikonlopulle.

Ensimmäisenä kesänä Rolle oli festaritöiden lisäksi arkipäivinä Mehiläisellä töissä vastaamassa ajanvaraus- ja neuvontapuhelimeen. “Se oli hauska kesä, vaikka töitä olikin melkeinpä joka päivä. Viikonloppuisin työ ei edes tuntunut työltä, lähdettiin kavereiden kanssa pelleilemään festareille”, Rolle muistelee. Osalla festareista musiikista pystyi nauttimaan töiden ohella. Ruississa vekkulitikkaat sijaitsivat päälavan vieressä, jolloin keikkoja pystyi välillä kiivetä seuraamaan tikkaiden huipulle. Työsuhde-etuina festareilta tarttui mukaan erilaisia näytepaketteja energiajuomia, kokista ja sipsejä. Axen dödöjä riitti kämppisporukalle käyttöön pariksi vuodeksi.

Festarikesät ovat jääneet hyvinä kokemuksina Rollen mieleen. Parasta töissä oli hauskuus, sosiaalisuus ja kavereiden kanssa hengailu ulkoilmassa. Huonointa puolta Rollen on vaikea keksiä, yöunet jäivät välillä kyllä vähäisiksi. Työssä oppi käymään rentoa small talkia ihmisten kanssa, ja kynnys puhua uusille ihmisille laski olemattomiin. Lääkiksessäkin festareilla opituista vuorovaikutustaidoista on ollut paljon hyötyä: Haartmanin päivystyksen potilaat eivät paljon eroa humalaisista festarikävijöistä.

Menneenä kesänä Rolle teki jo töitä tk-päivystyksessä. Kokemuksen perusteella hän haluaisi tulevaisuudessa valmistumisen jälkeen tehdä töitä säännöllisin työajoin, paljon operatiivista tiimityötä. Ehkä comeback festaritöihinkin nähdään vielä

 

Teksti // Heidi Hyvärinen, Minna Lehtisalo, Mika Savolainen

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.